Salattu Jumala

 

”’Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa’. Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja. Häpeän ja pilkan he saavat kaikki, pilkan alaisina he kulkevat kaikki, nuo kuvien tekijät.” (Jes.45).

”Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä.” (Dan.2).

Me ihmiset olemme toinen toisellemme melkoisia arvoituksia koko elämämme ajan. Jos emme kaikin tavoin pääse tuntemaan edes itseämme ja syvintä olemustamme, kuinka sitten voisimme lausua varmoja mielipiteitä jostakin toisesta ihmisestä? Joku viisas on todennut, että me jokainen olemme kuin pieniä maailmankaikkeuksia, joita kukaan ei todella pääse tajuamaan ja tutkimaan. Ihminen on siis kehonsa ohella ihmeellisin olento tämän maan päällä. Jotta järkeensä ihastuneella ihmisellä olisi pohtimisen aihetta koko elämänsä ajaksi, on häntä varten luomistyössä järjestetty aivan henkeäsalpaavia yhtäläisyyksiä eri olentojen välillä. Ihminen selittää ne omalla tavallaan, ja mielikuvitus tieteellisten ja valittujen kokeiden perusteella tekee omat johtopäätöksensä kehitysopista ja vastaavasta. Meillä todellisilla jumalanlapsilla ei riitä uskoa niin monimutkaisiin ja itsestään tapahtuneisiin kehityksiin, mitä ihmiset entistä suuremmalla innolla esittävät.

Erinomaisin esimerkki on erään ryhmän palikkalaatikko. En muista kuinka monta joka sivulta numeroitua kuutiota siihen kaiken kaikkiaan mahtui, mutta kokeen perussisältö oli seuraava. Laatikkoon laitettiin aluksi kaksi tai kolme palikkaa ja ravistettiin sitten. Tämä toistettiin useita kertoja, joten saatiin yhdenlainen todennäköisyysluku. Sitten lisättiin yksi kuutio kerrallaan. Jokainen matematiikkaa vähänkin tunteva tietää, että jo muutaman lisätyn kuution jälkeen saman yhdistelmän muodostumisen mahdollisuus pieneni aivan lottorivin mallin mukaisesti. Kun ajattelemme dna:ta, ei uskomme ja järkemme riitä mihinkään sattumiin uskomiseen!

Voisimme saman esikuvan mukaisesti ottaa herätyskellon, purkaa sen sopivan kokoiseen vahvaan laatikkoon, ja sitten laskea montako kertaa pitää ravistaa, jotta kello on jälleen kasassa!

Mikä ihmisestä näyttää niin yksinkertaiselta ja järkevältä, ei etenkään hengellisellä alueella ole sitä. Uskon Jumalan aivan tarkoituksella laatineen suunnitelman, joka on selitettävissä mitä erilaisimmilla tavoilla, mutta vain Hänellä on kaiken salatun avain hallussaan. Jumala loi ihmisen aivot ja tiesi jo ennalta, mitä tämä olisi tekevä niillä. Jo Baabelin tornin yhteydessä tuli selvästi julki ihmisen oman mielen ja aikomusten suunta. Ihminen aloitti itseylistyksensä, järkensä riemuvoiton. Mikään ei näytä olevan hänelle mahdotonta, minkä me tämän ajan ihmiset nyt saamme ennennäkemättömällä tavalla todistaa.

Kaiken puhumamme johdosta meidän Jumalamme on salannut itsensä yksinkertaisuuteen, joka järkeensä turvaavalle ihmiselle on suoranainen hullutus.

”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ’Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi’. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” (1.Kor1).

Mieleni pyrkii aika usein valtaamaan melkoinen ahdistus nykyisen tilanteen johdosta, ennen kaikkea ystävien kysellessä miten tähän on tultu ja miksi muutosta täytyy odottaa niin kauan, että usko alkaa jo loppua jonkin paremman tulemisesta. Mitä siis olisi pitänyt tehdä toisin, ja mitä pitäisi nyt tehdä, kun ei ole odotustemme mukaisia kokouksiakaan? Tiedän, missä itse kunkin kohdalla on suurin ongelma, koska itselläni on jossakin suhteessa sama kipu. Meitä koskettaa ennen kokemattomalla tavalla se, että me olemme niin yksin, ja joudumme aivan henkilökohtaisesti ja ilman kenenkään ihmisen tukea ja neuvoa etsimään oman tiemme Herran läsnäolossa. Me voimme kysyä ainoastaan Herralta, ja siksi ainoa helpotus elämäämme on tämän Salatun Jumalan etsiminen aivan uudessa innossa ja Hengessä. Me olemme lähestymässä kuin kotkanpoikanen ensimmäistä todellista yksinlentoamme aivan ennestään tuntemattomaan ulottuvaisuuteen. Olemme toki jossakin määrin harjoitelleet ja kierrelleet lähiseutujen kukkuloiden yläpuolella, mutta merkittävin lentomme on vielä edessämme. Emme ole todella aavistaneetkaan, miten tärkeätä on olla itse selvillä jumalanlapseudestaan ja pelastusvarmuudestaan. Pesästä olemme todennäköisesti jo lentäneet pois, mutta nyt on itse hankittava päivittäinen ravinto sieltä, missä se on turvallista ja puhdasta. Palauttakaamme mieliimme Herramme viimeiset hetket maan päällä.

”Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?

Seuraa sinä minua’.” (Joh.21).

Ainoa toivomme on Salatun Jumalan todellisen olemuksen tunteminen ja Häntä lähestyminen Hänen ehtojensa mukaisesti. Meidät voidaan varustaa voimalla korkeudesta vain meitä varten valitulla tiellä. Parasta Evankeliumia ja saarnaa läheisimmillemme on pyhittäytynyt elämämme!