Sovelias ies

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä’.” (Matt.11).

Kaikki, mitä Herramme on tehnyt meitä varten, perustuu jumalalliseen yksinkertaisuuteen. Jumalan Valtakunnan suurimmatkin salaisuudet ovat omalla tavallaan niin yksinkertaisia, että vain lapsenmieliset voivat ne käsittää siinä määrin kuin ne ovat käsitettävissä. Miksi meidän pitäisikään ymmärryksellämme mieltää asioita, jotka ovat tarkoitetut vastaanotettaviksi uskossa?

Miksi huokaamme niin raskautettuina juuri tässä ajassa? Kuinka voisimmekaan laulaa iloisia lauluja niin vieraassa ympäristössä, kun sisimpämme kaipaa todellista Herran läsnäoloa Seurakunnassaan? Kuinka kauan riippuvat kanteleemme pajukoissa?

”Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ’Veisatkaa meille Siionin virsiä’. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?” (Ps.137).

Kuinka monenlaisia vieraan maan ikeitä onkaan aikojen kuluessa sovitettu ja pakotettu jo ennestään taakoitettuihin ja kumaraisiin selkiimme! Eivätkö nämä kuormittajat ole ollenkaan kuulleet Herramme puhetta siitä sovinnaisuudesta ja kohtuullisuudesta, joka vallitsee Hänen hallitsemallaan alueella?

”Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa, niinkuin orhi kiitää taistelussa. Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta. Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta?” (Jes.8).

Jumalamme luoma luontokin käsittää hengellisen maailman olemuksen paremmin kuin omassa viisaudessaan toimiva ihminen. Me olemme aina uskoneet olevamme kaukana petoksesta, käsittämättä ollenkaan kuinka usein se on astunut vierellemme pannen kätensä kainaloomme. Me olemme kuulleet väärää puhetta kauniilla äänellä lausuttuna, haistamatta sudenkarvaista asua. Ilman minkäänlaista katumusta on meille selitetty asioita, joiden kanssa meillä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä. Mihin perustuu tämä kaikki meille usein suorastaan käsittämätön hengellinen petos? Ihminen pitää itseään niin viisaana, niin viisaana! Hän omaksuu Herran lain oman ymmärryksensä mukaan ja korostaakseen omaa persoonallisuuttaan, hän etsii alamaisia aivan narsismin perussääntöjen mukaisesti.

Mihin perustuvat kaikki meitä orjuuttaneet ikeet, jotka eivät todellakaan ole olleet soveliaita ja kevyitä?

”Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä.”

Miksi ihmeessä kirjanoppineiden valhekynä on takertunut niin monen hengellisen johtajan ja alempiarvoisemmankin käteen? Mitä se on kirjoittanut, mikä on ollut sen liikuttavana voimana?

”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ’Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat’.” (Matt.23).

Niin uskomatonta kuin se onkin, piirtää valhekynä mitä erilaisimpia ikeitä ja taakkoja lähimmäistensä selkiin itse kokematta minkäänlaista syyllisyydentunnetta tai katumusta. Ja kaikki tämä, miksi? Saadakseen omalle kohdalleen mitä epäilyttävintä huomiota ja kunnioitusta! Jälleen kerran sisimmässäni herää mielikuva joistakin tilaisuuksista, missä väkijoukko suorastaan hurmioituneena ja silmät hehkuen tuijottaa karismaattista puhujaa tuskin pysyen tuolillaan.

”Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat!”

Tämän Herramme Sanan perusteella rohkenen vasta nyt todella ajatella, että jotkin julistajat todella tietävät heihin kohdistuvan ihailun ja nauttivat siitä väärällä tavalla. Pelkkä katseemme siis voi aikaansaada merkittäviä asioita hengellisessä elämässä, tuoden mukanaan ikäviä seuraamusilmiöitä. Väärä kunnioitus ja korottaminen mitätöivät yksittäisen lapsenmielisen jumalanlapsen asemaa!

Mieleeni nousee entistä kirkkaampana yksi merkittävimmistä tapahtumista Herramme ajalta:

”Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: ’Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette’.” (Joh.13).

Ymmärrämmekö me todella mitä Herra on meille tehnyt? Se mitä Hän meiltä odottaa perustuu aivan yksinkertaiseen elämään, toteuttaen Hänen rakkaudellisia ajatuksiaan ja tahtoaan. Hänen ikeensäkin perustuu juuri tähän elettyyn elämään, jolle Hän itse henkilökohtaisesti antoi esikuvan!