Maa on saastunut allamme!

”Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon (…sillä tämän maailman muoto on katoamassa. (1.Kor.7:31)  ja hajottaa sen asukkaat. Ja niinkuin kansan käy, niin papinkin, niinkuin orjan, niin hänen herransa, niinkuin orjattaren, niin hänen emäntänsä, niinkuin ostajan, niin myyjän, niinkuin lainanottajan, niin lainanantajan, niinkuin velallisen, niin velkojankin. Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan puhunut. Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät…” (Jes.24).

Kuinka lähellä on tämän sanankohdan kuvaama aika, vai olemmeko jo huomaamattamme siirtyneet siihen? Kuka voi vielä sulkea silmänsä ja korvansa kaikelta meille tiedotetulta ja ehkä pyytää vaikenemista ikivanhoin sanoin?:

”Mene siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan ja piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, iankaikkisesti. Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä’.” (Jes.30).

Kuinka haluaisinkaan kirjoittaa vain mieluisia asioita ja taputella jokaista rohkaisevasti olkapäälle!

Sää on aina esiintynyt hyvin vaihtelevana ja uskomattoman yleisesti lohduttaudutaan sillä, ettei kaikissa tiedotusvälineissä kerrotussa ole mitään uutta. Uskotaan elämän jatkuvan ainakin lähes entisenlaisena ja katsotaan vain tilastoihin, jotka kertovat kansan luottamuksesta taloudelliseen kehitykseen. Heräämmekö jollakin tavoin vasta sitten, kun ovesta ei pääse ulos tai kun hirmumyrskyt riehuvat tässä armaassa lintukodossammekin? Kaikki, suorastaan kaikki kuulemamme ja näkemämme viittaa lainaamiimme sanankohtiin, vaikka en ole vuosikausiin kuullut juuri kenenkään sananopettajan viitanneen niihin! Tiededokumentit todistavat vastaansanomattomalla tavalla ikiaikoja sitten lausutun todellisuuden:

”Sillä Herra on tämän sanan puhunut. Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla…”

Me uskovaisina olemme osa tätä aikaa ja tätä yhteiskuntaa, ja joudumme mukana kärsiviksi kansan ylhäisten kanssa, mutta meidän kohdallamme on huomattava ero kaikkiin muihin ihmisiin nähden! Me saamme kohdata kaiken luottamuksessa Herraan ja Hänen lupauksiinsa, jotka eivät saa meitä toivomaan vaikenemista ja vain mukavien, mieluisten asioiden kuulemista! Lainaan tähän hyvin vanhaa kirjoitustani:

"Mutta millaisen hätähuudon tulisikaan nousta Kaikkivaltiaan Jumalan puoleen tässä hetkessä, jossa kaikki kulkee loppuansa kohden! Me lähestymme hetkeä, jossa: "Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas. Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät" (Jes.24). Me kaikki olemme yksimielisiä sen suhteen, että taivas on vielä avoinna siunauksien sadetta varten, ja aivan yhtä varmasti me tiedämme hyvinkin pian taivaan synkkenevän ja taivaiden akkunoiden aukeavan Jumalan vihalle."

Maan perustukset eivät ole vielä koskaan sivilisaatiomme aikana järkkyneet nyt esiintyvällä tavalla maan ja ilmakehän saastumisen johdosta, eikä ihmiskunta ole vähätellyt kaikkea julistamalla rauhaa ja turvallisuutta nykyisellä varmuudella. Ainoat todellisuudessa ja konkreettisuudessa elävät ovat todella surkeassa asemassa olevat mitä erilaisimpien katastrofien uhrit!

Tutkikaamme siis kukin omia perusteitamme ja asenteitamme aivan uudenlaisella vakavuudella!

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21).