Uskollinen todistaja ei valhettele (Snl.14)

”Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!” (Ps.84).

Kuinka voimme huudahtaa Tuomaan tavalla tämän epäuskoisen maailman ja uskonnollisuuden keskellä: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Se on mahdollista ainoastaan henkilökohtaisen Herran kohtaamisen välityksellä! Lainattuna ja toisen sanojen toistamisena se on vain hyvä ja hieno ajatus, mutta ei palvele meidän parhaaksemme, päinvastoin! Kuinka selvästi Sana varoittaakaan meitä väärän todistuksen antamisesta! Tämä ajatus tulee itselleni aivan yllättäen, koska se ei ole koskaan aikaisemmin tullut mieleeni! Kuinka täynnä onkaan kristillinen maailma vääriä todistuksia ja väärän hengellisen kuvan antamista! Parempi olisi aina ollut vaieta, kuin todistaa jostakin sellaisesta, mistä ei itsellä ole mitään todellista tietoa tai varmuutta!

Nuorena uskovaisena kauhistelin monia kuulemiani asioita, joihin sisimpäni ääni ei voinut yhtyä! Tulin uskoon Kansanlähetyksen syntyhetkillä ja kaiken hengellisen toiminnan mottona näytti olevan todistaminen, todistaminen ja todistaminen! Mutta annettiinko kenellekään todella aikaa syventyä asian ytimeen, Evankeliumiin, Hyvään Sanomaan, joka alusta loppuun asti on Lihaksi Tullut Sana, Herra Jeesus Kristus?! Kuinka moni todistuksensa antajista oli johdettu asian ytimeen, joka on kaiken A ja O, Elävä ja Todellinen Persoona?

Kuulijamme ovat aina olleet ja ovat vieläkin ajattelevia ja tutkistelevia persoonia, jotka ovat varustetut suojamekanismeilla jotka auttavat heitä suojautumaan kaikelta vahingolliselta. Jos me olemme sokaistuneet Kirjoitusten Valossa sen sijaan että olisimme kokeneet hengellisen heräämisen, Valon Itsensä kohtaamisen, ei se totisesti ole jäänyt eikä jää kuulijoiltamme huomaamatta! Alammeko vähitellen käsittää miksi Herran Henki sellaisella tavalla varottaa väärän todistuksen antamisesta? Ottamalla suuhumme sanoja, joita emme itsekään käsitä, ei pääse syntymään Hengen yhteyttä, joka välittäisi lähimmäisillemme sen kokemuksen, josta me puhumme, mutta ehkä itse olemme ohittaneet! Siksi yhä uudelleen mieleemme tulee ”huonomaineinen” Tuomas ja hänen henkilökohtainen todistuksensa, joka vielä tänäänkin palaa tulisina kirjaimina hengellisellä taivaalla!

”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

Millainen on Tämä Minun Herrani ja Jumalani? Millaisen kuvan olemme Hänestä antaneet todistuksillamme ja puheillamme, päivittäisellä elämällämme? Nyt kaikkien vuosien jälkeen rohkenen tunnustaa ja kertoa, että monien toistamiseen kuulemieni todistusten ja opetusten perusteella oli useita ajanjaksoja elämässäni, jolloin minulla oli todella ikävä kuva Hänen asenteestaan minua kohtaan! Ihmiset väittivät kohdanneensa Hänet henkilökohtaisesti ja olevansa liikkeellä Hänen asiallaan, mutta oli todella vaikea rakastaa Herraa, jolla ei ollut minulle muuta sanottavaa kuin käskeä elämään maailmassa, joka on täynnä säädöksiä:

 ”Älä tartu, älä maista, älä koske!” (Kol.2).

Millaisella tavalla jouduinkaan pyristelemään tällaisten vaatimusten keskellä, kapinoiden jopa itse Jumalaa kohtaan, jolla ei ollut muuta sanottavaa! Kukaan ihminen ei tämän keskellä tullut avukseni vapauttaakseen minut ahdingostani! Mutta kaiken takaa kuului hiljainen Ääni, joka kehotti lukemaan aivan tiettyjä kohtia:

”…eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” (Kol.2).

Millaisen kuvan sitten vähitellen sain Herrastani?

”Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!”