”Kunhan vain jotenkin sinne päin”?

”Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ’Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?’ Voi mielettömyyttänne!” (Jes.29).

Ensimmäinen mieleeni tullut ajatus tänä aamuna oli: ”Jumala on tarkka Sanastaan!” Hän on puhunut ihmisille kautta aikojen sellaisella tavalla, että sitä ei pitäisi olla vaikea ymmärtää, mutta koska ihminen on alusta alkaen pyrkinyt työntämään luotaan kaiken itselleen epämieluisen, on hän kehittänyt mitä erilaisimpia savu- ja sumuverhoja, joiden taakse hän on suojautunut! Kukaan ei kuitenkaan ole sokeampi kuin ihminen, joka pitää silmänsä kiinni ja väittää auringonpaisteen kadonneen!

”…sillä Jumala on suurempi kuin ihminen. Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin? Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.” (Job.33).

Miksi ihminen ylipäätään riitelee ja osoittaa mieltään Jumalaansa vastaan? Ketä vastaan hän kamppailee todellisuudessa? Jumala ei olisi lainkaan Jumala, jos Hän ei olisi suurempi kuin ihminen! Mutta kun tarkkailemme kaikkea näkemäämme ja kuulemaamme, ei Hän monen kristillisen todistajan mukaan ole kovinkaan paljon suurempi kuin ajatusrikkaat ja hurskaimmat ihmiset! Ei näytä auttavan sekään, että näiden ”viisaiden” alitajunta ei anna heille rauhaa yölläkään, vaan unet kertovat heille kaikesta siitä, minkä he pyrkivät unohtamaan ja painamaan piiloon! He tuskin uskaltaisivat nukahtaa ollenkaan, jos tajuaisivat kuinka väärän kuvan he ovat antaneet Jumalasta!

”…koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.”

Mihin tämä kaikki on johtanut ihmiskunnan enemmistön? Mihin tämä on johtanut kirkollisen maailman? Kaiken Sanan todistuksen perusteella näemme aivan uuden kirjoituksen seinällä:

”Kunhan vain jotenkin sinne päin!”

Jumala on ollut armollinen luotuansa kohtaan ja on sitä vieläkin, mutta kuinka kauan? Olemme suorastaan antautuneet aikakaudesta toiseen toistuvien uskonnollisten johtajien ja heidän kiihkomielisten seuraajiensa sormen heristelyihin: ”Miksi, miksi, miksi, älä, älä, älä!” Olemme jatkuvasti niin ihmistuomioiden alla, että unohdamme Jumalan tuomiot, joiden synkät pilvet jo ovat yllämme! Koko kristillinen maailma on niin täynnä ihmisoppeja ja selityksiä, että todellinen, puhdas Sana ei saa loistaa tahtomallaan tavalla, ja piankin tai jo koko ajan on totta se, mitä luimme hetki sitten:

”…katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.”

Kaikella on rajansa, myöskin ihmisten puuttumisella Jumalan Sanaan, joka on Hänen ajatuksensa ja tahtonsa julkituotuna! Muinainen varoitus ei toistu enää kauan:

”Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'” (Matt.15).

Ihmisen huulilta voi tulla todella suuriakin todistuksia ja sanoja, mutta niiden lähtökohta ei olekaan sydämessä, vaan päässä, ihmisviisaudessa! Ihmiskunta tulee tuskin koskaan käsittämään, ennen viimeistä tuomiota, ettei mikään Jumalan maailmassa ole:

”Kunhan vain jotenkin sinne päin”?

”Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ’Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?’ Voi mielettömyyttänne!”