Kenen lauluja laulamme?

”…ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet.' Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja.'” (Matt.11).

”Jos tahdomme ottaa vastaan?” En ole koskaan kuullut kenenkään saarnaavan tästä sanankohdasta, mutta se sisältää mitä selvimmän hengellisen sanoman ja ajankuvan meille tässä hyvin myöhäisessä hetkessä. Olemme jo useampaan kertaan todenneet, että etenkin profeetalliset täyttymykset toistuvat Jumalan historian kuluessa. Inhimilliset mielipiteet ja ajatukset ovat aina, kautta aikojen ja hengellisten tapahtumien, luoneet aivan omanlaatuisimmat sumuverhot sinne, missä on odotettu uutta valkeutta ja kirkkautta!

Lainauksemme ajankohta on kokonaisuudessaan aivan erikoislaatuisen merkittävä ja tärkeä koko pelastushistorian kannalta. Miten sen ymmärrämme, asettaa meidät hengellisesti aivan kuoleman ja elämän välillä ratkaisevan kysymyksen äärelle! Kuinka suurenmoinen ja rakkaudellinen onkaan Jumalamme antama valinnanvapaus, mutta samalla todella kohtalokas! Jumala on osoittanut kaikessa tekemisessään ja esittämässään suunnattoman ja käsittämättömän Rakkautensa meitä kohtaan, mutta mikä on meidän vastauksemme tähän Rakkauteen?

Vuosituhantinen odotus täyttyi Herramme tulemuksen yhteydessä, minkä olisi tullut tuona aikana olla selvää kaikille vähänkin Kirjoituksia tunteville. Mutta ihmiset aivan laajamittaisesti lauloivat vääriä lauluja väärien henkilöiden säestyksellä, käsittämättä Jumalan yksinkertaista tapaa toteuttaa kaikki luvattu! Kaiken keskipiste ei ollutkaan sen aikaisen temppelin kiveyksillä, vaan erämaassa, kivisten polkujen takana!

”Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan…). (Aivan uusi arvoasteikko!)

Kuka ja mikä oli tämä Johannes Kastaja kamelinkarvapukuineen ja nahkavöineen, erikoislaatuisine aterioineen, heinäsirkkoineen ja metsähunajineen? Mikä sai aikaan sellaiset hyökkäykset? Hän toimi aivan vääränlaisessa, alkeellisessa ympäristössä, mikä sai hänet jopa lausumaan aivan käsittämättömiä asioita:

”…älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.’” (Matt.3).

Suurin profeetta ei ollutkaan siellä missä hänen olisi odotettu olevan, mutta ei ollut myöskään hänen julistamansa sanoman Päähahmo sellainen ja siellä, mitä hengellinen maailma odotti!

”Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.” (Joh.1).

Näin on Jumalamme hyväksi nähnyt, kysymättä ihmisten mielipiteitä ja suunnitelmia! Hänen merkittävimmät hahmonsa ovat aina kulkeneet ennalta suunnitelluilla ja ennalta hahmotetuilla teillä, yksinkertaisuuden teillä! Samoin on nytkin, tässä myöhäisessä hetkessä! Jumalamme on paljastanut suunnitelmansa ja tahonsa selvääkin selvemmin, mutta kaiken yllä häilyy sumuverhona:

”Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet.' Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja.'”

Jumala on välikappaleidensa kautta tuonut meille julki tahtonsa, mutta näitä laulavia ja soittavia ryhmiä on aivan liian lukuisasti, pitäen hämäävää melua ja kiinnittäen ihmisten huomion aivan vääriin asioihin! Yhä vielä pätee mitä vakavin varoitus:

”Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.’ Sillä he sanoivat: ’Hänessä on saastainen henki.’” (Mark.3).