Joka päivä!

”…ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28).

”Ja hän sanoi kaikille: ’Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.’” (Luuk.9).

Me elämme aivan ainutlaatuisessa ajassa, jossa ihmistä ja hänen käyttäytymistänsä ohjaillaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tätä ei tapahdu vain ns. maailman keskuudessa, vaan se on omalla, kätketyllä tavallaan, tullut myös ns. seurakunnalliseen maailmaan. Me olemme niin tottuneet käsitteisiin sesonki, kausi, trendi jne., mutta olemmeko lainkaan tulleet ajatelleeksi, että se mikä pätee luonnollisissa asioissa, muodin ja ajanhengen maailmassa, on jumalalliselle näkemykselle ja ajattelulle täysin vierasta ja jopa suoranaiseksi kiroukseksi luokiteltavaa?

Jumalallinen suunnitelma ja ajattelu tuntevat aivan omanlaatuisensa ajan jaksottamisen ja erityiset ajankohdat, joilla on aivan ainutlaatuinen merkityksensä pelastushistoriallisessa kehityksessä, liittyen nimenomaan jumalallisen tapahtuman tekemiseen ihmiselle ymmärrettäväksi ja havaittavaksi. Merkittävin jako perustuu Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin, joiden keskinäistä merkitystä ei ihmisen tule kuitenkaan pyrkiä muuttamaan! Ne ovat täydellisessä sopusoinnussa ja jatkuvuudessa keskenään!

”Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti…” (Matt.11).

Mitä ajattelivatkaan tuon ajan kirkolliset opettajat kuullessaan nämä sanat! Johannes Kastajako olisi suurempi kuin kaikkien palvoma Mooses, joka täytti jokaisen hurskaan ajattelun ja jonka sanoihin vedottiin kaikissa elämään ja kuolemaan liittyvissä asioissa, riippumatta siitä kuinka paljon niihin oli lisätty jumaluuden tutkijoiden omia ajatuksia ja selityksiä!

Tietynlaiset ajatuskuviot ja uskomukset, joiden perustana olivat nuo jumaluusoppineiden selitykset ja näkemykset, loivat mitä oleellisimman sumuverhon ja peitteen kansan mieliin, ei ainoastaan tuona aikana, vaan vielä tänä päivänäkin! Ihmiset ovat kaikkina aikoina luoneet oman muotinsa ja sesonkikäsitteensä, joilla ei ole mitään tekemistä jumalallisen suunnitelman kanssa! Siten Jumalan aito ja ajankohtainen suunnitelma ja sen toteutuminen pakostakin peittyy suurelta osaltaan inhimillisten selitysten ja näkemysten aikaansaaman savuverhon taakse. Mitä sanotaan Matt.11?

”…ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet.' Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja.'”

Mihin vertaisimme tämän sukupolven? Ihminen ei todellakaan muutu, vaan omine ajatuksineen ja filosofioineen luo ilmapiirin ja sumuverhon, joka estää häntä itseään ja kuulijoitansa pysymästä ajan tasalla kaiken jumalallisen tapahtuman keskellä! Hän ei tahdo ottaa vastaan Jumalan itsensä asettamia etsikonaikoja soitellessaan ja lauleskellessaan omia, itse sepittämiään lauluja, jotka aidoille jumalanlapsille ovat aivan käsittämättömiä! Kuinka valmis ihminen onkaan nimeämään tietyt asiat ja tapahtumat riivaajista olevaksi, vaikka ei itse uskokaan niihin!

Täten ihminen on luonut oman hengellisen muotinsa ja sesonkikäsitteensä, antaen kaikelle jumalalliselle omat selityksensä! Hänellä on omat suotuisat aikansa ja hetkensä aivan raamatullisen esikuvan mukaisesti:

”Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.’ Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa…” (Apt.24).

Raha tuntuu kummittelevan joka paikassa ja ajassa! Milloin todella käsitämme, että Jumalallamme on vain ”TÄMÄ PÄIVÄ”. ”JOKA PÄIVÄ”?