Niin kuin peura! 3

”Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: ’Missä on sinun Jumalasi?’ Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa.” (Ps.42).

Mitä tulee mieleeni tänä aamupäivänä luettuani tämän sanankohdan jälleen kerran?

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).

Me olemme ihmisiä, emmekä täysin pysty asettumaan peuran asemaan ja mielenliikkeisiin, mutta Jumalan Hengen avulla voimme päätellä jotakin, minkä tulisi syvällisesti puhutella meitä. Peuran koko olemuksessa on tieto siitä, kuinka riippuvainen se on vedestä, eikä edes kuolemanvaara, villipedot, sudet, kykene estämään sitä etsiytymästä veden ääreen! Sen on saatava juoda vettä, hintaan mihin tahansa! Mutta miten on meidän suhteemme ihmisinä? Millainen on meidän janomme, käsityksemme tarpeistamme syvällisimmässä olemuksessaan?

Luonnollinen vesi riittää ainakin toistaiseksi, vaikka jo nyt miljoonat ihmiset ovat vailla puhdasta juomavettä! Jotkut ovat esittäneet ajatuksen, että maailmassa vielä soditaan veden takia. Jos me todella käsitämme missä ja millaisessa ajassa me nyt elämme, tulisi meidän tiedostaa kaikkien aikojen äänekkäin hätähuuto, varoitus!

Me emme ehkä ole ahdistuksessa taloudellisesti tai yleensä maallisesti, mutta kaiken näkemämme tulisi aikaansaada meissä niin suuri ja kokonaisvaltainen hätähuuto, että se kaikuu sieluissamme aivan ennennäkemättömänä kaipauksena jä kädenojennuksena Korkeutta, Itse Jumalaamme kohti! Mitä sanoo Herramme meille?:

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

”Niin kuin peura!” Mikään ei estä sitä etsiytymästä veden ääreen, koska koko sen olemus tiedostaa sen riippuvuuden vedestä! Eikö ole jo aika meidänkin tiedostaa koko mielellämme ja olemuksellamme, kaiken ympärillämme olevan levottomuuden keskellä, oma riippuvuutemme, ei hengellisistä asioista, vaan Itse Herrastamme! On aika arvioida kaikki uudelleen eikä antaa minkäänlaisten tekijöiden estää jumalakaipuumme purkautumista hätähuutona Hänen puoleensa, joka on ainoa maailman Voittaja, ainoa, joka voi antaa rauhan ja turvallisuuden sielullemme!

”Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.” (Joh.15).

Laittomuuden aallot ovat kylmine vaahtopäineen sulkeneet alleen suuren määrän jumalallista Rakkautta, mutta Se on totta loppuun asti niissä, jotka kuuluvat Herran todelliseen kansaan! Herra ei ole muuttunut eikä milloinkaan muutu, vaan on Sama loppuun asti!

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hebr.13:8)

Me olemme osa Häntä, osa Sanaa, ja siten todistuksemmekin pysyy samana kaiken laittomuuden keskellä! Rakkaus on nyt, sielumme huudossa Herran puoleen, vaikka emme tapaisikaan toisiamme!

”…rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla…” (Jaak.5).