Mikä meitä niin väsyttää?

”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

Elämme hyvin edistyksellisessä ajassa, jossa meiltä odotetaan aina vain enemmän, mahdottomiakin! Voidaan todellakin esittää kysymys, että onko kaikki kohtaamamme todella edistystä vai taantumusta? Jotenkin tuntuu siltä, että ainakin meidät uskovaiset halutaan yhä vielä palauttaa johonkin Egyptin orjuuden kaltaisuuteen, toki vain hengessä ja näkymättömästi, niin että me huomaamattamme palvelemme aina vain useampia ”faaraoita” ja huolehdimme itsemme sijasta heidän parhaastansa! Tämä on mahdollista jos emme käsitä omaa asemaamme kaikkea kuvaamaamme paenneina: Yhä voimakkaampana kaiken ”orjuuttamisen keskellä” kaikuu Jumalamme rakkaudellinen Ääni:

”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia. Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.” (1.Kor.7).

Jos emme käsitä todella Jumalan Armoa ja Hänen suunnitelmaansa, joka ei ole ihmisten mukainen, on meidät helppo pyydystää ihmistekoisiin ”palveluammatteihin”, joissa korostetaan palvelevaa mieltä ohitse jumalallisen suunnitelman! Rajan vetäminen erilaisten vaatimusten ja odotusten välillä on todella niin vaikeaa, että me emme selviä kaikesta ilman Paavalin kaltaisuutta, joka tuo asian esiin hyvin selkeästi ja yksinkertaisesti:

”…enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.”

Tarvitsemme siis suoranaisen ilmestyksen Herraltamme Jeesukselta Kristukselta voidaksemme tietää, millaisia ikeitä meidän tulee selkäämme hyväksyä! Meidän tehtävämme ja kutsumuksemme on siis palvella muita ihmisiä heidän parhaaksensa, mutta nyt tulemme kaiken ratkaisevan kysymyksen eteen: Mikä todella on heidän parhaaksensa ja mikä ei, mikä vain väsyttää meitä, ilman että kukaan todella tulee autetuksi? Se selviää vain Jumalan Sanan todistuksen pohjalta!

”Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden. Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.” (Gal.4).

Jos kerran olemme tekemisissä Hyvän Sanoman, Evankeliumin kanssa, joka ei ole ihmisten mukainen, on meidän löydettävä kaiken keskellä se, mikä on Jumalan mukaista! Kuinka helposti lankeammekaan yhä uudelleen kirkkaana valona loistavien, petollisten ihmismielipiteiden vaikutuksen alle, pyrkiessämme miellyttämään Jumalaa ihmiskunnian edessä! Millä meitä langetetaan kumartumaan väärien asioiden edessä ja miellyttämään vääriä tahoja? Väärillä Sanan selityksillä, vanhimpien perinnäissäännöillä, joita ei ollut vain muinaisten juutalaisten keskuudessa, vaan jotka nyt tässä ajassa kokevat uuden tulemuksensa ja renessanssinsa!

Miten ihmeessä selviämme kaikesta tästä selittyjen hyökyaallosta heikkotasoisina uimareina? Paras opetella uimista niin kauan kuin potkua riittää! Päämme pysyy pinnalla vain vastustamalla kaikkea upottavaa ja petollista! Ainoa toivomme on kaksiosainen uimaliivi, jossa on kaksi kelluketta, Vanha – ja Uusi Testamentti! Ne todistavat meille mitä todellinen ja aito Rakkaus on:

”’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room.13).

Luopumalla varustuksistamme ja laiminlyömällä niitä emme auta ketään, vaan voidaksemme pitää mahdollisimman monet pinnalla, on meidän rakastettava itseämmekin jumalallisella Rakkaudella, joka tekee meidät kykeneviksi Uuden Liiton palvelijoiksi. Siksi emme anna sanella itsellemme määräyksiä, jotka palvelevat vain inhimillistä innoitusta!