”MINÄ käännän teidän kohtalonne!”

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne” (Jer.29).

Olemme jo moneen kertaan todenneet, että elämme vaikeissa ajoissa. Oikeastaan mikään ei ole niin kuin ennen, ja olemme todella suurissa vaikeuksissa omien ajatustemme ja mielemme suhteen. Juuri nyt kuulemme, että meidän Herramme tietää omat ajatuksensa meitä kohtaan, mutta meidän suhteemme Häneen ei pääse toimimaan tarkoitetulla tavalla, jos se ei ole vastavuoroinen. Kuinka monen usko lepääkään tietoisuudessa Herran ajatuksista ja lupauksista, mutta ei johda oikeastaan mihinkään aitoon asenteeseen Häntä kohtaan!

Tiedämme Jumalan olevan Rakkaus, ja Hän on laatinut aivan ainutlaatuisen Rakkauskirjeen meille, Raamatun! Tähän Kirjeeseen Hän on vuodattanut jumalallisen tahtonsa ja Olemuksensa aikojen alusta niiden loppuun asti, eikä siinä lainkaan kaikki, vaan kaiken pohjimmainen tarkoitus ulottuu ajattomuuteen, iankaikkiseen, koska Hän on iankaikkinen! Aikanaan jo Hän totesi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, ja siksi Hän laati Hänelle avun, joka on hänelle sopiva! Tämä ilmaisu tekee meille omalla kätketyllä tavallaan selväksi, että tähän ajatukseen sisältyy myös jotakin todella ihmiselle uskomatonta ja valtavaa: Jumalammekaan ei koe hyväksi olla yksin ja siksi Hänellä alusta lähtien oli mielessänsä kuva Hänen Lihaksi Tulemisestansa Herran Jeesuksen Kristuksen Hahmossa! Hänessä syntyi aivan uusi sukulaisuussuhde Hänen ja lunastettujen ihmislasten välillä! Voi niitä ihmisiä, jotka tahtovat kulkea omia teitään välittämättä tästä kaikkien aikojen suurimmasta Uhrista! Ihminen ei siten pidä halpana jotakin inhimillisperäistä, uskonnollista näkemystä ja kulttia, vaan Häntä Itseään, joka nimittää Itsensä: MINÄ OLEN!

Tämä jumalallinen Rakkaus on julkituotu niin selvällä ja yksinkertaisella tavalla, että Kainin hengessä tapahtuva kauneuden ja mielihyvän palvelus ei sitä pysty käsittämään omahyväisyydessään!

Jumala sanoo tuntevansa omat ajatuksensa meitä kohtaan, mutta kohdistuvatko meidän ajatuksemme todella Häneen ja Hänen Olemukseensa? Juuri tässä ajassa erityisellä tavalla on hengellisellä Taivaalla teksti:

"’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.’” (Luuk.10).

Olemme aina lukeneet avaralla mielellä edellisen lainauksen, osittain! Kun puhutaan kaikesta sielusta ja kaikesta voimasta, ovat ne helpon tuntuisia käsitteitä, koska ne omalla tavallaan kuitenkin jäävät aika määrittelemättömiksi ja epämääräisiksikin! Mutta mitä todella merkitsee käytännön elämässämme?: ”KAIKESTA MIELESTÄSI!”

Mihin on kiinnittynyt mielemme ja missä se askartelee?

”Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan; mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä.” (Saar.11).

Voitaisiinko nykyajan elämää kuvata paremmin, kuin mitä lainauksemme alkuosa kertoo? Ihmisellä on valinnanvapaus, mielensä suhteen, mutta kuka enää rohkenee kertoa tälle maailmalle, että Jumala ei voi olla Rakkauden Jumala ilman että Hän on myös Tuomion Jumala!

Tämän tähden emme voi kyllin korostaa sitä vastuuta, minkä Uusi Elämä tuo tullessaan! Ei ole ollenkaan samantekevää millaiset ajatukset meillä on, jos käytännön totuus ei vastaa todistustamme!

”…että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen…” (Fil.2).

Jumala ja lähimmäisenrakkaus ovat siis samassa mielessä!