”Ja tehkää tämä,
koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä
pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on
pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot,
ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room.13).
Olisi varmaankin syytä lukea koko luku!
Siirryimme viime yönä kesäaikaan, ja olen siten jo eilisestä
lähtien käännellyt kelloja ja eri laitteita uuteen aikaan. Kysymys on toisaalta
aivan epäloogisesta asiasta, koskapa aika ei muutu miksikään, vain ihminen on
päättänyt toimia näin taloudellisten seikkojen johdosta, ajattelematta
itselleen aiheutuvia haittapuolia! On kysymys vain yhdestä tunnista, mutta se
vaikuttaa monen ihmisen uneen ja toimintaan. Itsekin olen tänä aamuna
tavallista väsyneempi ajatusten yltäessä uniin asti – ajatus eri aikaan
heräämisestä teki unesta levottoman aivan tahtomattani.
Ajatukseni menevät nyt herättyäni automaattisesti
sanankohtaan:
”Hän puhuu sanoja
Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat
ja lain…” (Dan.7).
Kaikkea kohtaamaamme ja kuulemaamme on aina ollut muodossa
tai toisessa, eikä mikään sinänsä muutu omassa olemuksessansa, mitä Saarnaaja
omana aikanaan joutui pohtimaan. Jumala on muuttumaton koko Olemuksessansa ja
Olemisessansa, ja Hän loi ihmistä varten mitä ihanimman maailman. Mutta tämä ei
ole koskaan miellyttänyt ilmavaltojen hallitsijaa, joka kaikin tavoin on
pyrkinyt ottamaan valtaansa Jumalan luoman ihmisen, voidaksensa vaikuttaa tämän
välityksellä kaikenlaista vahinkoa. Ihminen on aivan käsittämätön olento, joka
ei oikeastaan missään suhteessa käsitä itselleen aiheuttamaansa vahinkoa – ollen
todella vahingollisten voimavaikutusten alaisena!
Jumalan suurin vihamies on
raivoissaan, etenkin tänä viimeisenä aikana, ollen tietoinen tulevista
tuomioista, joissa hän on pääsyytettynä. Hän on tähän asti toiminut veljien
syyttäjänä aiheuttaakseen suurta vahinkoa ihmiselle ja maapallollemme. Mikä hänen
pohjimmaisen vihansa aikaansaaja, aihe on? Hän haluaa muuttaa kaiken sen, mikä
häntä ei miellytä, mutta vaikka hän on ilmavaltojen hallitsija, puuttuu häneltä
kyky luoda! Siksi hän tarvitsee välikappaleita toteuttaakseen
hävitysvimmaansa, joka ei pyrikään aikaansaamaan jotakin täysin uutta, mutta
vääristelemään mahdollisimman paljon kaikkea Jumalan luomaa ja säätelemää! Kuka
tähän sopisi sen paremmin kuin langennut ihminen väärämielisyyksineen! Jos ihminen
ei kokonaisvaltaisesti antaudu Herran palvelukseen ja todella uudistu Uuteen
Elämään, eli synny uudesti, on hän väärien voimien ohjattavissa toteuttaaksensa
näiden tahdon!
Näin voimme päästä käsittämään kaikki ne muutokset, jotka
meitä askarruttavat ja ahdistavat! Koska laittomuus on päässyt valtaan, ei
Rakkaus enää pääse esiin tahtomallaan tavalla!
Mitä kuuluttavat tämän aikakauden pasuunat suorastaan
huumaavalla, mutta nukuttavalla ja turruttavalla tavalla! Mitä meille pyritään
vakuuttamaan nimenomaan aikaan liittyen, pyrkien saattamaan meidät petoksen
valtaan, jos emme jo ole siinä? Kaikki näyttää liittyvän aikakäsitykseemme,
jolla on suorastaan ratkaiseva merkitys kaikelle olemisellemme ja
tekemisellemme!
”Kun he sanovat: ’Nyt
on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin
synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette
ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas;
sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön
emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme
ja olkaamme raittiit.” (1.Tess.5).
Olisikohan seuraavalla sanankohdalla jonkinlainen sanoma
meillekin?
”Ja minulle tuli tämä
Herran sana: ’Ihmislapsi, miksi teillä on tämä pilkkalause Israelin maasta, kun
sanotte: 'Aika venyy pitkälle, ja tyhjään raukeavat kaikki näyt?' Sentähden
sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä teen lopun tästä pilkkalauseesta,
niin ettei sitä enää lausuta Israelissa. Sano heille päinvastoin: Lähellä on
aika ja kaikkien näkyjen täyttymys. Sillä ei ole oleva enää petollista
näkyä, ei liukasta ennustelua Israelin heimon keskuudessa. Sillä minä, Herra,
minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän
aikananne, uppiniskainen suku, minä sanan puhun ja sen myös täytän, sanoo
Herra, Herra.” (Hes.12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti