Ettekö ole lukeneet?

”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.” (Luuk.12).

Asetettuna Sanan Peilin eteen tulee joskus ahdistava tunne kaikkien vaatimusten ja odotusten suhteen. Olemmeko ollenkaan kykeneviä täyttämään meille asetetut odotukset, ja merkitseekö kristillinen elämä niin ahdistavia olosuhteita, ettemme selviä niistä?

Mistä tällaiset tuntemukset tulevat, mistä ne ovat peräisin? Tuleeko niitä välttääkseen tyytyä vain pinnalliseen sanantuntemukseen ja toimia niin kuin eräs veli, joka loistavin kasvoin kertoi lukevansa joka päivä Raamattua – hän luki joka ilta päivän tunnussanan!

Jos vähänkään tunnemme Herraamme ja Hänen Olemustaan, Hänen tahtoaan ja ajatuksiaan meitä kohtaan, käsitämme ettei ahdistava tunne perustu Hänen puheeseensa eikä ääneensä! Voitaneen joka tapauksessa todeta, että yleinen linjaus tässä nykyisessä maailmanajassa pyrkii kuuluttamaan meille kaiken muutokseen vaativan olevan vanhanaikaista ja merkityksensä kadottanutta. Eli tämä voidaan katsoa ilosanomaksi ja vapauttavaksi julistukseksi jokaiselle, joka haluaa palvella hengellisyyttä omien näkemystensä ja ajatustensa mukaisesti!

Mutta puolivuosisataisen kokemuksen perusteella kirjoittaja rohkenee väittää lähes kaiken ahdistavan tunteen lähteeksi ikiaikaisen farisealaisuuden, joka on valmis kuormittamaan ihmistä omilla selityksillään ja laillisuuksillaan!

”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” (Matt.23).

Millaisia istuimia saammekaan nähdä ja kokea elämämme aikana; ahdistukseksemme ja suoranaiseksi peloksemme! Eivätkö nämä edellä olevat muutamat sanat valaisekin sisimpäämme ja tuo esiin kaksijakoisuuden, joka vallitsee tämänkin ajan kristillisessä elämässä? Mikä on selvästikin toinen laita?

”Ja hän sanoi heille: ’Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.’” (Mark.2).

Sapatti oli aikanaan ja on vieläkin suuri kiistakysymys juutalaisuuden ja kristillisyyden piirissä. Sen alkuperäinen tarkoitus ja merkitys hukutettiin inhimillisten selitysten mudan alle, tehden siitä lähes kestämätön vaatimus! Mutta mitä sanoo tähän meidän Oma Herramme?:

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).

Miten tämä kertomuksemme jatkuu seuraavassa luvussa?

”Mutta kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänelle: ’Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina.’ Niin hän sanoi heille: ’Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he söivät näkyleivät, joita ei hänen eikä hänen seuralaistensa ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien? Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät? Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.”

”Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps.103).

”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1.Kor.10).