Hetki kerrallaan!

"Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak.1).

Muistimme on rajallinen ja sen tila määrittyy suurimmaksi osaksi omien valintojemme mukaisesti. Tänään tahdomme muistuttaa siitä, että muistimme tekee meistä ikään kuin varastohuoneita, joiden hyllyt ja laarit ovat täynnä sitä, mitä me itse sinne varastoimme. Mitä enemmän ikää meille kertyy, sitä enemmän nämä varastohuoneet täyttyvät, mutta järjestelmässämme on vain se ongelma, että valikoima voi olla erittäin suuri ja laajakin, mutta meissä oleva ohjelma ei enää hallitsekaan kaikkea sisältöä! Juuri tästä syystä, riippumatta iästämme ja kunnostamme, Sana nostaa esiin toistamiseen tarpeen lukea Sitä joka päivä, joka hetkikin.

”Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela. Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.” (Ps.68).

Miten Herramme ja Jumalamme kantaa meitä? Mitä korostaa meille Sanan lukemisen ylistysvirsi, Psalmi 119? Herramme tietää meidän olemuksemme ja mitä me olemme. Hän kantaa meitä joka päivä oman mieltymyksensä ja tahtonsa mukaisesti, mutta Hän ei halua olla vain jonkinlainen taustavoima ja hätävara päiviemme ja toimiemme takana! Tätä en ole koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi sellaisella tavalla, kuin mitä se nyt sieluni silmien eteen asetetaan! Millaista onkaan useimmiten meidän vaelluksemme elämämme aikajanalla, joka ei juurikaan vastaa sitä, mitä todellisuus on. Osa meitä kamppailee menneisyyden kanssa, osa suree ja huolehtii tulevaisuutta, mutta kaikki tämä saa meidät ohittamaan valtavan määrän elämää, joka pysyy aikajanalla, juuri siinä hetkessä, silmänräpäyksessä, jossa todella olemme. Ja juuri siitä hetkestä Jumalamme yksin tietämässä janan kohdassa meidän sielumme vaaditaan meiltä pois ja kaikki huolehtimisemme ja tulevaisuuden pelkomme kadottavat kaiken merkityksensä!

Käsitämmekö, kuinka tärkeätä Jumalan maailmassa on elämä tässä päivässä, jonka Hän on tehnyt meitä varten, jo ennen aikojen alkua? Me emme hallitse aikaa, vaan se hallitsee meitä, kaikesta ponnistelustamme ja kuvitelmistamme huolimatta!

”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.”

Me toki haluamme olla todellisia tekijöitä, mutta missä on ilomme kustakin hetkestä, kustakin muistosta? Askartelemmeko sittenkään oikeiden asioiden parissa ollaksemme oikealla tavalla kussakin elämämme hetkessä? Mitä me katselemme, millä täytämme muistimme lokeroita?

Suuri ikä ei takaa viisauttamme ja oikeaa järjellisyyttämme, koska olemme rajallisia ja vajavaisia ihmisiä. Siksi meille on annettu Sana, jossa näemme jumalallisen täydellisyyden ja oikean vapauden, jotka ilahduttavat ja tuovat ainoan aidon tyydytyksen elämäämme! Mutta niin kuin Sana sanoo, on meidän joka päivä osoitettava halumme ja tahtomme olla osa tätä Elämää, ei uskontoa eikä kirkkokunnallisuutta, vaan Elämää, joka on tarkoitettu elettäväksi, ei suoritettavaksi! Joka päivä meidän on otettava ristimme, joka ”täydelliseen lakiin katsottuna” näyttää aivan kohtuulliselta ja sopivaltakin, kevyeltä Pyhän Hengen avulla!

Jumalan Sanaa ei ole tarkoitettu varastoitavaksi inhimillisiin varastohuoneisiin, vaan jokapäiväiseen käyttöön sielumme ja kehommekin ravinnoksi, mistä elävänä esikuvana on manna.

”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos.8).

”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut…”

Miten me voimme muistaa kaiken? Lukemalla Sanaa uudelleen ja uudelleen, koska meidän on elettävä joka päivä, ja pitääksemme sydämemme oikeassa tilassa!