Katso, Jumalan Karitsa! 2

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).

Tämä on Herran itsensä antama, ainaisesti pätevä lupaus! Hän itse ei enää ole lihallisessa muodossa keskellämme, mutta tämän ilosanoman eteenpäin vieminen on uskottu jokaiselle todelliselle jumalanlapselle. Mutta miten takaamme sen, etteivät ihmiset tule vain meidän luoksemme, jää meidän seuraamme? Sanan mukaan tapahtui seuraavaa:

”Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.” (Joh.1).

Lainauksessamme on viisi sanaa, joiden oikein ymmärtäminen merkitsee rajaa elämän ja kuoleman välillä! ”…että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.” Näihin sanoihin on takertunut aikojen kuluessa lukematon määrä julistajia, jotka ovat tahtoneet omaksua aseman, joka oli täysin vieras Johannes Kastajalle. Johannes oli omana aikanaan Jumalan itsensä asettamassa erityisasemassa Vanhan Testamentin ennustusten mukaisesti, koska hänen tehtäväänsä sisältyi erityispiirre:

”Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.” (Joh.1).

Kuinka tärkeät ovatkaan sanat: ”…että hän tulisi julki Israelille…”! Siksi Johannes puhui itsensä pienenemisestä ja Herran suurenemisesta! Millaiset mahdollisuudet hänellä olisikaan ollut, etenkin suuren yleisömäärän johdosta, jättää tietyt asiat sanomatta ja antaa ihmisten kiinnittyä omaan palvelustehtäväänsä! Miksi kirjoitamme tällaisesta? Meidänkin kohdallamme on totta:

”Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella…” (Kol.1).

Kristus meissä, mutta me emme ole päämäärä, julistuksen tarkoitus! Meihin on kylläkin asetettu hengellinen koukku ja syötti, mutta kaikki tämä on tarkoitettu vain välikappaleeksi ihmisen matkalla Herran Jeesuksen Kristuksen luokse! Me emme julista ja korota suullamme eikä teksteillämme itseämme ja tehtäväämme, vaan kaikin tavoin neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä jatkamaan kohti Elämän Lähdettä, Herraa Jeesusta Kristusta, joka kylläkin kumpuaa meistä, mutta me olemme vain kanavia, joiden kautta tapahtuu:

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.’” (Joh.4).

Tuo vesi on niin puhdasta ja ainutlaatuista, että jokaisen ihmisen on henkilökohtaisesti maistettava sitä, juotava sitä! Me vain välitämme sitä, mutta se aikaansaa meissä jotakin ainutlaatuista, mikä on ulkopuolisenkin havaittavissa:

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?” (2.Kor.2).

”Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?”

Todella hyvä kysymys, joka monen kohdalla ratkaisee elämän ja kuoleman välillä! Johannes Kastaja käsitti tämän asian, ollen kelvollinen virkaansa, toisin kuin monet jälkeensä tulleet julistajat, tässäkin ajassa! Me emme kaiken tämän kuulemamme jumalallisen viisauden jälkeen halua ihmisten pysähtyvän vain meidän seuraamme, vaan jatkavan tietään Herran itsensä läsnäoloon. Kristus meissä, kirkkauden toivo, mutta emme silti voi antaa ikuista elämää kenellekään! Samoin emme kykene kantamaan kenenkään iestä ja antamaan todellista lepoa! Me emme voi välittää hiljaista ja nöyrää sydäntä, sen voi jokainen saada Herran itsensä seurassa!

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).