Itsensä valmistamisesta

”’Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.’ Ja hän sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!’ Vielä hän sanoi minulle: ’Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.’” (Ilm.19).

Jos milloinkaan, niin juuri nyt kaikuvat hengellisissä maailmoissa ”nämä totiset Jumalan sanat”! Ne tahtovat teroittaa meille sitä tietoisuutta, jonka tulee vallita jokaisen todellisen jumalanlapsen sisimmässä! Me emme tiedä milloin Herramme tulee pilvissä noutamaan kokonaisseurakuntansa, ja vielä vähemmän tiedämme milloin itse kukin meistä kuulee nimensä huudettavan tuonpuoleisesta! Jo ennalta, Korkeudessa tiedettynä hetkenä, elämämme tiimalasin hiekka valuu loppuun ja meidän sielumme vaaditaan meiltä pois, ja kaikki, absoluuttisesta kaikki oma päätösvaltamme lakkaa olemasta!

Me emme ole matkalla, menossa, mihinkään vähäpätöiseen tilaisuuteen, vaan Jumalallisen Täyttymyksen Karitsan Hääjuhlaan! Olemmeko todellakin niin suuresti unohtaneet sen? Kaikki maailmalliset ja petolliset myrskyt pyrkivät uskomattoman havaitsemattomalla tavalla sumentamaan hengellisen näkökykymme, niin että laiminlyömme tuiki tarpeellisen valmistautumisen. Kuinka ensisijaisen tärkeätä tulisikaan meille olla oikeanlaisen mielialan, juhlallisen tunteen sitä kohtaan, mihin meidät on taivaallisina lähettiläinä kutsuttu! Jonkinlainen hämärääkin hämärämpi käsitys kaikesta on ajatus mahdollisesta kutsusta itsenäisyyspäivän juhliin koko maan kerman kanssa! Ei, ei, me emme ole matkalla maallisten ylhäisten ja herrojen juhliin, vaan Yhden ja Ainoan Herran juhlaan, jonka loistokkuutta kuvaamaan ei mikään maallinen esikuva riitä!

Mitä jos postiluukusta tipahtaisi kutsu vaikkapa vain johonkin merkittävään kotikaupungin juhlaan? Kirjoittaja olisi hetkessä suoranaisessa paniikissa, sillä hänellä ei ole yhtään ainoata kelvollista pukua, saati sitten frakkia tai vastaavaa! Tässä taitaa viimeinkin olla todella hyvä esikuva siitä, mitä sisimmässämme tulisi tapahtua! Miksi emme ole suuremmassa paniikissa, hädässä sen suhteen, olemmeko valmiita astumaan koko sielumme merkittävimpään juhlaan? Käsitämmekö todella, että jokaisen, aivan jokaisen, on pukeuduttava juhlan mukaiseen asuun? Kuka tahtoo meiltä katoavan tämän mitä selvimmän todellisuuden?

”Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt.22).

Pahin vihamiehemme tietää jäävänsä noiden vihaamiensa juhlien ulkopuolelle ja haluaa mahdollisimman monen jäävän niistä paitsi, hänen seurakseen. Kuinka kauhistuttava ajatus - jäädä ikuisesti ulkopuolelle, ja millaiseen seuraan! Siksi hengellisiin korviimme kantautuvat mitä rakkaudellisimmat ja sydämellisimmät, totisimmat Jumalan sanat:

”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.”

Jos missä, niin tässä yhteydessä tulee esiin se hengellinen vastavuoroisuus, jota useaan otteeseen olemme halunneet tuoda esiin! Lukekaamme todella tarkkaan, mitä meille tahdotaan sanoa.

”…hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.”

Siis meidän itse kunkin osuutemme!

”Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.” (Luuk.12).

Kuinka ankaraa tekstiä! Me emme totisesti halua enää lisää lyöntejä entisten lisäksi, vaan haluamme valmistelujemme johdosta kokea seuraavan:

”Ja hänen (itsensä valmistaneen vaimon) annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.’ Ja hän sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!’ Vielä hän sanoi minulle: ’Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.’”

Itsensä valmistaminen ja vasta sen jälkeen lopullinen pukeutuminen!