Elämän hengen laki

”Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta. Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa.” (Ps.118).

Eilen kirjoitin ajatuksesta, joka tuli mieleeni ensimmäistä kertaa elämässäni: Jumala ei halua olla vain jonkinlainen taustatekijä, hätävara, elämässämme! Jos kerran jokainen päivä tulee Herralta ja on ihmeellistä meidän silmissämme, tulisi meidän nähdä sen tarkoitus ja merkitys iankaikkisuuden näkökulmasta!

Meidän on elettävä inhimillinenkin puoli elämästämme, mutta ajallisuus ja iankaikkisuus ovat niin päällekkäisiä asioita uskovaisen vaelluksessa, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Tämä on ajoittain mitä tuskallisin kokemus ja tunne meille jokaiselle, mutta sellaista on elämä, uskostakin huolimatta! Meidän on suostuttava olemaan ihmisiä tekemättä itsestämme ”taivaallinen luotu”, joka porskuttaa eteenpäin vapaana inhimillisistä tekijöistä. Sitä sopii yrittää, ja lukemattomat yrittävätkin, todellisuudessa surkeasti epäonnistuen!

Miksi kaiken tulee olla näin? Me tarvitsemme epäonnistumisia ehkä enemmän kuin jumalallista onnistumista. Mitä luimme eilen?:

”…sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua…”

Miksi on nenämme oltava savessa niin pitkiä aikoja, että ”viheliäisessä olossa” tulee jopa mieleen luovuttaminen? Miksi ei Herra kirkasta päiviämme sillä tavoin kuin odotamme? Hän ei niinkään ole kiinnostunut ulkonaisista, maallisista olosuhteistamme, koska ne on pantu elämäämme koettelemuksiksi ja kärsivällisyyden kasvattamiseksi. Mutta Hän on todella kateuteen asti kiinnostunut siitä, mitä meidän sydämessämme, sisimmässä olemuksessamme on! Eikö meidänkin, sinun ja minun, tulisi olla kiinnostuneita siitä, mitä todella olemme, mitä sisimmässämme on? Voiko Herra olla kateellinen, ajattelee nyt ehkä lukijani.

”Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ’Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan’?” (Jaak.4).

”Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, hän on kiivas Jumala.” (2.Moos.34).

Näin kovasti on Herramme rakastunut meidän sisäiseen olemukseemme, siihen, mitä me todella olemme Hänen silmissään, ja vieläkin enemmän:

”Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa. Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.” (5.Moos.32).

”Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.” (Sak.2).

Savinen nenä on siunaus ja suoja matkallamme. Me joudumme olemaan hengellisessä taistelussa kaksijakoisuutemme tähden, vaikka ehkä suurimmat voimavaramme kuluvat vajavaisuutemme pahoittelemiseen. Mutta et ole yksin, enkä minäkään!

”…sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Room.7). (Paavali).

Meitä siis päivittäin pidellään taivaallisen peilin edessä, jotta kaikki tämä voisi toteutua!

”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa…”