Juurtuneina ja perustuneina! 4

”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.1).

Kaikki tämä ei toteudu kuin itsestään, Manun illallisen muodossa! Mitä luimme eilen?:

”…voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” (Fil.1).

Kuinka totta onkaan, että hyvä on parhaan pahin vihollinen! Herraan Jeesukseen Kristukseen uskova on lähtenyt tielle, antautunut tutkimusmatkalle, jolla päivittäin vallitsee aivan vaadittu ja luvallinen tyytymättömyys. Hän on kiitollinen kaikesta armosta kokemastaan, mutta mitä enemmän hän oppii tuntemaan Herraansa, sitä suuremmaksi tulee kaipaus saada aina vain enemmän tietoa ja osallisuutta Hänen tarjoamaansa Elämään!

”…voidaksenne tutkia, mikä paras on…”

Meitä kehotetaan tyytymään alhaisiin oloihin, mutta olemmeko halukkaita panemaan merkille missä asioissa? Meitä ei kehoteta tutkimaan miten voisimme elää ylellisemmin, miten voisimme lisätä omaisuuttamme, miten menestyä tässä elämässä! Me olemme oppineet tuntemaan 1.Kor.13 Rakkauden ylistyslauluna, mutta olemmeko valmiita laulamaan melkoisesti pidempää laulua, jonka sanat ja sävel on Psalmissa 119? Se on mitä selvin kuvaus siitä janosta, hengellisestä kaipauksesta, jonka tulee vallita jokaisen todellisen uskovaisen sisimmässä, sydämessä!

Miksi tarvitsemme niin laajamittaista Sanan tutkistelua?

”…että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi…”

Elämme ajassa, josta Herramme aikanaan ennen Taivaaseen astumistaan puhui. Löytäneekö Hän takaisin tullessaan uskoa maan päältä? Mihin tämä maailma on kristillisyydessä loukkaantunut?

”…joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa? Sillä ’teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa’, niinkuin kirjoitettu on.” (Room.2).

Ihminen voi ylettömyyksiin saakka kerskata Raamatusta ja sen tuntemuksestansa, mutta jos hän ei elämässään toteuta lukemaansa ja kuulemaansa, on hän siunauksen sijasta langetukseksi ja suorastaan kiroukseksi lähimmäiselleen! Hän antaa täysin väärän kuvan hengellisyydestä, Jumalasta ja tulevasta Maailmasta, aivan muinaisten Luvatun Maan tutkijoiden esikuvan mukaisesti! Pyrkiessämme miellyttämään ihmisiä, teemme heille karhunpalveluksen! Siksi meille teroitetaan mitä suurimmalla vakavuudella:

”…että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi…”

Me saatamme julistaa Luvatusta Maasta ja maidosta ja medestä, mutta saatamme kuitenkin ihmiset kosketuksiin ohdakkeiden ja haavoittavien orjantappuroiden kanssa!

”Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin.” (Hebr.6).

Rakkaat lukijani, haluan yhtyä Paavalin sanoihin uskoen parempaan ja täydelliseen pelastukseen, vaikka kirjoitankin näin!

”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Room.2).