Herraa pelkääväiset puhuvat

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” (Mal.3).

Me olemme jo aikaisemmin kirjoittaneet tästä sanankohdasta, mutta se sisältää niin paljon meitä koskevaa jumalallista tietoa, ettemme voi sitä tyhjiin ammentaa. Meidän ei tarvitse olla profeetallisen tiedon asiantuntijoita, vaan kaikesta kirjoitetusta voimme päätellä jotakin Herramme ominaisuuksista, jotka pätevät ikuisesti, koska Hänkin on ikuinen! Häneltä ei mikään elämässämme ole salassa ja Hän on todella kiinnostunut meistä, vaikka emme sitä tarpeellisessa määrin panekaan merkille.

Mieleeni tulee todella usein ajatus, joka koskee Herralle mieliksi olemista. Me aivan liiallisessa määrin punnitsemme elämäämme sen mukaisesti, mitä ihmiset meistä ajattelevat. Olemme jo kai kyllästymiseen asti lainanneet Paavalin sanoja:

”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.” (Gal.1).

Se, mikä mieleeni tulee usein, koskee jumalanlapseutta ja suhdettani Herraan. Mitä Hän ajattelee minusta, mikä on Hänen mielipiteensä minusta? Mitä Hän ajattelee kaikesta mitä teen, puhun? Olen tietoinen siitä, ettei minussa itsessäni ole mitään Häntä miellyttävää, mutta olenko tarpeeksi avautunut Hänen vaikutuksellensa, antanut Hänelle tilaa sydämessäni, niin ettei Hän näekään minua, vaan antamansa uuden Elämän, Herran Jeesuksen Elämän?

Voisinko siis edes jonkin verran ajatella lohdutuksekseni kaiken inhimillisen hylkäämisen ja torjumisen keskellä, että voisin kuulla hyvin hiljaisen ja lempeän äänen toteavan kohdallani:

”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.”

Ei itseni ansion johdosta, vaan sen johdosta, että Hänessä minäkin omalla vajavaisella tavallani olen osa Häntä, joka ainaisesti on ”MINÄ OLEN!” Kuinka tärkeä tämä tietoisuus onkaan tässä mitä sekavimmassa ajassa!

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.”

Minua, meitä, siis tarkkaillaan koko ajan jumalallisella rakkaudella, kai jonkinlaisella uteliaisuudellakin. Kuinka suuren tulisikaan olla eron meidän ja muun maailman välillä! Jopa meidän ajatuksemme kuuluvat Hänen Maailmaansa kovempina kuin mitkään sanamme! Hän tuntee meidät paremmin kuin me itse, ja siksi Hän tarkkaa meitä, ei vain tarkkailun tähden, vaan on joka hetki valmis astumaan avuksemme!

”Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. (vastavuoroisuus!) Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” (Ps.50).

”…jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.”

Jumalanpelon ja kunnioituksen on oltava selvästi nähtävissä koko olemuksessamme ja puheissamme! Haluamme toki Hänen mieltymyksensä olevan yllämme, voidaksemme kokea Hänen huolenpitonsa ja Rakkautensa!

”Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.”

Herra on tekevä vielä päivän, joka muuttaa kaiken, mutta ei toki ihmisen määrittelemällä tavalla ja mittasuhteissa!