Juurtuneina ja perustuneina! 1

”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.1).

Millainen tavoite, millainen päämäärä! Nämä eivät ole vain joitakin kauniita sanoja tai mielikuvia, vaan tarkoitettu todellisuudeksi jokaisen uskovaisen elämässä; tänään ehkä rajallisen tuntuisina, mutta tavoitteellisuutena, joka ei tunne mitään rajoja tulevina päivinä ja hetkinä! Mutta miksi niin vähän kaikesta tästä tuntuu voivan toteutua hengellisessä elämässämme?

Me olemme armosta pelastettuja ja kaikki on Jumalan lahjaa, Hänen tekoansa etenkin uskomme suhteen. Jo uskomme on yksinomaan Jumalan vaikuttama, heti kun myönnymme Hänen hallintaansa. Hän ei pakota ketään seuraansa tai valtakuntaansa, vaan tarjoaa iankaikkista Elämäänsä maallisille luoduille, odottaen vain suostumustamme. Mutta käsitämmekö mihin todellisuudessa olemme saaneet kosketuksen, mistä olemme tulleet osallisiksi?

Raamattu ei puhu rakkaudesta vain Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 13. luvussa, vaan koko Pyhä Sana on katsottava kokonaisuudessaan Herramme rakkaustunnustukseksi Hänen omiaan kohtaan! Tuo yksittäinen luku on laulun aihe lukemattomille kristillisille ihmisille, jotka eivät kuitenkaan kykene näkemään tämän Rakkauden kokonaisuutta, syvintä tarkoitusta ja olemusta! Lainauksemme puhuu todella vakavaa kieltä meille jokaiselle, etenkin pinnallisesti asennoituville hengellismielisille, jotka kylläkin hengellisissä tilanteissa laulavat ja ylistävät Rakkautta, mutta eivät elä sitä todeksi päivittäisessä vaelluksessansa. Mistä siis kaiken kaikkiaan on kysymys. Kirjoittajalle nousevat erikoisesti esiin sanat:

”…rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää…”

Ongelma ei ole ihmisten käsittämisessä, ymmärtämisessä, vaan siinä mitä ja miten käsitetään! Mihin perustuu aito ja oikea raamatullinen käsittäminen, usko, missä ovat juuret? Koko maailma on vieläkin täynnä kaikenlaista hengellisyyttä, uskonnollisuutta, mitä erilaisimpia käsityksiä ja selityksiä, jotka määrittävät ihmisten asenteet ja näkemykset. Mutta miksi usko ei lisäänny, kylläkin erilaiset ja vaihtelevat ryhmittymät ja jopa uskonnot, jotka eivät sinänsä vakiinnu, vaan ovat vaihtelevien olosuhteiden kuljetettavina?

Mitä kertoi Herramme meille jo maan päällä vaeltaessaan?

”Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.” (Matt.13).

Siemen kylvettiin hyvässä tarkoituksessa ja päämäärä mielessä. Miksi Herramme esittää tällaisen vertauksen, kun kerran on kyse hyvästä siemenestä? Hän on historian Herra, ja suotuaan ihmiselle valinnan vapauden, Hän tiesi kaiken ennalta. Hän tiesi kysymyksen olevan ihmissydämen maaperästä, joka ratkaisee kasvun tai kuihtumisen! Kuinka valtavan lohdullinen onkaan meille nyt kehotus, joka tuo esiin kaiken jumalallisen Rakkauden!:

”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.”

Kuinka kaukana onkaan pinnallisuus kaikesta tästä!

Meidän tulee juurtua ja perustautua Herraamme Jeesukseen Kristukseen! Siihen tarvitsemme jo kuuluttamaamme vastavuoroisuutta, joka ei perustu ansaitsemiseen, vaan oikeanlaiseen käsittämiseen!