Herraa pelkääväiset puhuvat 2

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” (Mal.3).

Kuinka kiinnostunut Herramme onkaan meistä! Taivaan ja maan Luoja ei vain kerran aikamme alussa saanut ajatusta jonkin olemassaoloon saattamisesta, jättääkseen sitten kaiken oman onnensa nojaan! Mitä Hän sanoi alussa Adamista, ensimmäisestä luomastansa ihmisestä?

”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (1.Moos.2).

Jos todella rakastamme Herraamme, on rakastavan sydämemme helppo kaikesta tästä päätellä, että Hän aivan aidosti on koko ajan ollut kiinnostunut luomastaan ihmisestä siinä määrin, että itse tuli ihmiseksi ihmisten joukkoon. Hänkään ihmisenä (Jumalanakaan) ei halunnut olla yksin, vaan selvästikin soi käsittämättömässä määrin huomionsa jokaiselle, sinulle, minulle! Millainen esikuva Hän onkaan meille aikakaudesta aikakauteen, nytkin!

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil.2).

Meille on todella vaikeata käsittää, että Kaikkivaltias Herra sellaisella tavalla voi olla kiinnostunut ihmisestä, joka kaikin tavoin hangoittelee vastaan.

Meidät on kutsuttu vaeltamaan uskossa, ei näkemisessä. Tässä kohden me olisimme toimineet aikanaan täysin eri tavalla Jumalaan verrattuna ja olisimme varanneet melkoisen määrän näkyvyyttä, ainakin ongelmatilanteita varten! Mielipahamme on tämän järjestelyn suhteen usein suurikin, mutta hengellisesti ajatellen typerä. Meidän on tyytyminen ennen aikoja valmistettuun tiehen, joka on ainoa oikea suunta ja mahdollisuus päästä perille meille valmistettuun päämäärään. Siksi meidän on oltava tarkkoja elämämme ja puheidemme suhteen!

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.”

Jumalan maailmassa on aivan ainutlaatuinen tallennusjärjestelmä, jonka kapasiteettia ei voida laskea megoissa eikä gigoissa! Kuinka nautinnollista meille tulisikaan olla tietoisuus erityisasemastamme Herramme mikrofonien asettelun suhteen! Missä tahansa olemmekin, meidät kuullaan ja nähdään! Emme suinkaan ole unohtaneet Herramme varoitusta?:

”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12).

Herramme ei ole puhunut, eikä nytkään puhu, meille ajankuluksi tai kuormittaaksensa meitä tarpeettomilla asioilla, vaan pelkät hyvät ajatukset mielessään. Hän on asettanut eteemme päämäärän, johon pääsemiseksemme meidän on rakastettava Hänen Ääntänsä ja ohjeitaan, joita ilman olemme suoranaisesti kaikkien tuulten vieminä. Millaista rakkautta osoittavatkaan kaikki Hänen sanansa!:

”Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.”