”…joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil.2).
Mitähän oikein meidän ajatuksissamme on viime päivien
tutkistelujen perusteella, etenkin tämän lainauksen perusteella? Me olemme
varmaankin lukeneet sen lukemattomia kertoja, Herramme Jeesuksen Kristuksen
kunniaksi ja Hänen uhrikuolemaansa ajatellen. Mutta missähän ajatuksemme ovat
olleet tarkatessamme sanoja:
”…joka ei, vaikka
hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi…”
Vai olemmeko tarkanneet niitä juuri ollenkaan
tiedostaaksemme niiden todellisen, käytännön merkityksen? Mistä tällainen
epäilys? Jos kerran Jumaluus tällaisella tavalla alentaa itsensä meidän
kaltaisuuteemme, niin miksi me sitten niin laajassa mittakaavassa pyrimme
korottamaan itsemme jonkinlaiseen Jumalan muotoon mitä erilaisimpien
kirkollisten ja hengellisten virkojen muodossa??? Millaista saalista me
tavoittelemme itsemme tyhjentämisen sijasta, pumpatessamme kirkollisella
suurtehopumpulla itsemme jonkinlaisen kirkkoruhtinaan hahmoon, riippumatta
siitä mihin hengellismieliseen ryhmittymään kuulumme?
Mistä sellainen tarve ja halu olla jonkinlainen itsensä
korottanut kirkkoruhtinas? Mistä on kotoisin tällainen suorastaan
katastrofaalinen virheajatus ja väärän aseman tavoittelu? Joka ei suostu
olemaan ihminen ihmisen paikalla, pyrkii automaattisesti tekemään itsestään
jumalan! Kuinka voimme unohtaa, että kaikki olemisemme Uudessa Elämässä
perustuu ja tapahtuu vain Yhden Välimiehen, Herramme Jeesuksen Kristuksen
kautta! Tämän yhteyden ulkopuolella ei ole mitään todellista osallisuutta
tulevan maailman voimiin ja valtuuksiin!
”Sentähden onkin
Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä
korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä
niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten,
jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan
kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil.2).
Meillä on oma, ansioton ja nöyrä osamme kaikessa tässä
vain Hänen kauttansa, joka kaiken on ansainnut! Miten sitä kuvailee veljemme
Paavali Hengen antamin sanoin?:
”Siis, rakkaani,
samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan
niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun
olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala
on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä
tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte
moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja
nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,
tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen
päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.”
(Fil.2).
Meillä on siis mahdollisuus loistaa tähden lailla mutta
vain säteillen esillä pitämämme Elämän Sanan Valoa! Jumalan lapsena,
pelastettuna ihmisenä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti