Juurtuneina ja perustuneina! 3

”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.1).

Olemme paljonkin kirjoittaneet siitä, kuinka me itsessämme emme ole mitään erikoista, koska olemme vain ansiottomia astioita. Kysymys ei siis aidossa hengellisyydessä niinkään ole siitä, mitä me olemme, vaan siitä, mitä meissä on! Siitä todistaa jatkuva taistelumme kaikkea lihallista ja Jumalan silmissä väärää vastaan. Uskovaisuus ei ole vain jokin erikoinen hetki, yksittäinen ja kertakaikkinen tapahtuma elämässämme, johon voisimme viitata päiviemme loppuun asti! Mistä todella on kysymys? Sen tulisi jo tässä kirkkohistorian vaiheessa olla selvää meille jokaiselle. Olemme jo moneen kertaan viitanneet Hengen vaikuttaman uskon perusteisiin:

”…ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28).

Mihin olemme uskovaisiksi suostuessamme tulleet, mihin olemme edellisen toteutuessa sitoutuneet?

”Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat.” (Apt.5)

Voitaisiinko se selvemmin tuoda esiin? Ei ole kysymys vain jostakin ihmismielen mukaisesta tapahtumasta tai muutoksesta, vaan kokonaisvaltaisesta Elämästä!

Jotta asia todistettaisiin useammalta taholta, lue myös seuraavat sanankohdat.

5. Moos. 32:47

Sananl. 4:10

Joh. 5:24

Joh. 6:63

Joh. 6:68

Ap. t. 13:46

Ap. t. 13:48

Fil. 2:16

1. Joh. 1:1

Ilm. 22:19

Jotta tämä Elämä voisi olla totta olemuksessamme, persoonassamme, voi se olla sitä vain kokonaisvaltaisen juurtumisen ja perustautumisen välityksellä! Mielenterveyteen liittyvissä kirjoituksissamme narsismista olemme selvääkin selvemmin tuoneet esiin sen totuuden, että elämää ei ole tarkoitettu suoritettavaksi, vaan elettäväksi!

Hengellinen elämä, monen mielipahaksi, ei ole aivan yhtä selviö kuin maallinen elämämme, vaan edellyttää kokonaisvaltaista mielenmuutosta, uudestisyntymää, joka tuo mukanaan uuden luomuksen, uuden ihmisen. Tämän ihmisen elämää ei ole milloinkaan Jumalan taholta kuulutettu piikittömillä ruusuilla tanssimiseksi, vaan hengellisen sodan käymiseksi kaikkia vääriä voimia vastaan! Se aikaansaa ristiriitaisia ja tuhoavia voimia jopa omassa perheessä, niin kuin olemme usein kirjoittaneet. Tämä ristiriidan siemen ei ole hyvän, vaan pahan puolella! Siitä huolimatta on tätä uutta Elämää elettävä, vaikka näkemisemme on rajattua ja välillä joudumme kulkemaan eteenpäin kuin sokkona, mutta tietoisuudessa Herramme läsnäolosta.

”…voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” (Fil.1).

”Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja minun Jumalani!’ Jeesus sanoi hänelle: ’Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!’” (Joh.20).

”…sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.”

”Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö. Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.” (2.Kor 5).