Katso, Jumalan Karitsa! 3

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).

Mitä ja miten meidän tulee oppia Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta? Me olemme kirjoittaneet jokapäiväisestä ristin ottamisesta ja ikeen kantamisesta, mutta millainen luonne meissä vallitsee kaikenlaisen kantamisemme keskellä? Onko Hänen mielenlaatunsa, Hänen olemuksensa saanut meissä sijaa siinä määrin, että saamme niistä voimaa päivittäiseen vaellukseemme? Mikä on se määrä, joka riittää meille kantaaksensa meitä päivittäisten ongelmiemme lävitse?

Tässä ajassa me kohtaamme ehkä ennen kokemattomia ongelmia ja mieluiten Jobin postilaatikkoon ohjaamiamme tilanteita. Kyselemme mielessämme kaiken tarkoitusta ja mielekkyyttä, sillä olemmehan ainakin omasta mielestämme ansainneet jotakin aivan toisenlaista! On ajoittain todella vaikeata hyväksyä itsellemme ja läheisimmillemmekin tulleita mielipahoja, ja jossakin sielumme syvyydessä syyllistämme Herraamme kaikesta tästä, koska onhan Hän luvannut jatkuvasti olla kanssamme?

Oli hetki Herrammekin elämässä, jossa Hän koki todella suurta mielipahaa, tekemättä siitä kuitenkaan kovin suurta numeroa, niin että olemme jättäneet sen melko vähäiselle huomiolle. Tuohon aikaan Johannes Kastajan nimi oli koko kansan huulilla ja suuret ihmismassat riensivät hänen luoksensa aikansa merkittävimpänä julistajana. Kansa sai kuulla pelotonta julistusta tulevasta tuomiosta ja sitä edeltävästä armonajasta ja itse Jumalan ilmestymisestä liharuumiissa. Hän jos kuka täytti kriteerin, josta Paavalikin puhui:

”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista…” (Gal.1).

Johannes Kastaja oli Herran Jeesuksen Kristuksen tulemuksen edelläkävijä, aivan kirjaimellisen käännekohdan aikana. Mitä sanoi Herramme itse Johanneksesta?:

”Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: ’Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.' Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” (Matt.11).

Johannes Kastajalla oli erityinen sanomansa kansalle ja meillekin. Sen ohella hän puhui asioista, joista me olisimme ehkä vaienneet. Hän torui hallitsijaa tämän tekemisistä ja aikaansai siten kuolemansa naisen oikkujen tähden. Me jossakin määrin olemme valmiita paheksumaan tätä inhimillisen ymmärryksemme pohjalta, mutta kaikki oli Jumalan suunnitelmissa jo ennen aikojen alkua. Miten Herramme suhtautui tietoon Johanneksen kuolemasta?

”Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet. Niin hän sanoi heille: ’Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’ Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.” (Mark.6).

Meitä monet asiat kuohuttavat ja liikuttavat, niin että olemme halukkaita kertomaan kaikesta tekemisestämme ja opettamisestamme, mutta varsinaisen oppimme hiljaisesta ja nöyrästä sydämestä saamme vasta mentyämme Hänen kanssaan hiljaisuuteen, yksinäisyyteen. Todellisen levon löydämme autiossa paikassa Hänen seurassaan!