Kenen sanoihin luotamme?

”Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa. Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.’ Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.” (2.Aikak.32).

Lähipäivinä lähes koko maailma pidättelee hengitystään seuratessaan uutisia. Ihan tällaista emme olisi koskaan osanneet ajatella ja odottaa omana elinaikanamme, vaikka toisaalta koko kehitys ja Raamatun ennustukset ovat siitä todistaneet.

Lainauksemme on tänään Vanhasta Testamentista, mutta kaikki siihen kirjoitettu on profeetallista ja esikuvallista tuleviakin aikoja varten. Kansat ja suuret väkijoukot omalla tavallaan kauhistelevat ainakin sisimmässään kaikenlaisia johtajia ja heidän joukkojaan, mutta niin ei tule olla Jumalan kansan kohdalla. Mitä siis tulee Jumalan kansan tarkata ja kunnioittaa?

”Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa.`”

Kumpi painaa enemmän meidän hengellisessä ja maallisessakin vaakakupissamme, maailmallinen valta ja voima, vaiko meidän kanssamme oleva Suurempi Valta?

On aivan ymmärrettävää, että tietynlainen vavistus ja arkuus valtaa mielemme kaiken kehityksen keskellä, mutta se ei tarkoita paikalleen käpertymistä tai ryömimistä johonkin petolliseen turvallisuuteen, esim. nykyaikaisessa järjen kaninkolossa! Me taidamme ajatella aivan liiaksi kaikkea kehollisen suojautumisen puitteissa. Me olemme ajallisia olentoja, joissa asuu iankaikkinen osa meitä, joka jokaisessa tilanteessa on tärkeintä meissä. Tästä maailmasta lähtömme on edessämme jonakin hetkenä auttamattomasti, joten tärkeintä on todella päättää ketä ja mitä pelkäämme ja kunnioitamme!

”Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.’ Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.”

Kenen sanoihin me luotamme tässä myöhäisessä hetkessä? Eikö niiden sanoihin, joiden suusta löydämme totuuden?

”Niin vaimo sanoi Elialle: ’Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi’.” (1.Kun.17).