Ei ole meidän asiamme!

Kuka kertoisi meille, mitä ensi vuonna tapahtuu ja nousisi siten esiin erikoisesti armoitettuna persoonana? Tätä ajattelee yllättävän moni ainakin mielessään, lausumatta sitä kovin voimallisesti julki. Ajattelin jo eilisen kirjoituksen olevan viimeinen tänä vuonna, mutta eräs sanankohta alkoi toistua mielessäni aamun viimeisten unien seassa.

”Hän sanoi heille:

’Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,

vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka’. Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.” (Apt.1).

Lainauksemme sisältää Herramme viimeiset sanat Seurakunnalleen, joten meidän tulee arvostaa niitä aivan erikoisella tavalla.

Osallistuin erääseen juhlalliseen viikonloppuun joitakin kuukausia sitten. Osallistujille esitettiin useampiakin kysymyksiä ja yksi näistä perustui sanankohtaan:

”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.  Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt.24).

Voimmeko siis tästä sanankohdasta päätellä, milloin Herra tulee? Yksi osallistujista nousi seisomaan ja totesi aivan erikoisella äänenpainolla, hyvän mielen näkyessä jo kasvoilta: ”Minä uskon, että Jeesus jo nyt tietää päivän ja hetken!” Eli jollekin ihmiselle olisi siten jo mahdollista Häneltä kuultuna ilmoittaa tuo päivä ja hetki!

Pyhän Hengen tehtävä on jakaa Herramme Jeesuksen omaa seurakunnalle. Hän ei kuitenkaan voi ilmoittaa meille tällaista asiaa, joka Sanassa on selvästi jätetty Isän tiedoksi. Se ei kuulu Herramme Jeesuksen palvelustehtävän piiriin, vaikka Hän ominaisuudeltaan onkin Jumala.

Miksi meille on niin tärkeätä pyrkiä nostamaan itseämme esiin jonkin salatun tiedon salaperäisenä tietäjänä? Emmekö käsitä kuinka vaarallisilla vesillä liikumme?

Jääkäämme veljemme Paavalin tietoisuuteen:

”Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.

Sen vain tiedän,

että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat… Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.”

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).

Me olemme siis Herramme todistajia loppuun asti! Näillä sanoilla jätän meidät jokaisen Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun tulevana vuonna ja loppuun asti!