”He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet
Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, mutta
sai rikkomuksestaan ojennuksen…(2.Piet.2).
”Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan
tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!”
(Juuda1).
Kuinka hämäävä ja
totuutta pilkkaava onkaan profeetta Bileam kaikkine toimintoineen ja
tahtotiloineen! Suurin osa uskovaisista on hyvin kevyesti lukien ohittanut
kertomuksen ja maininnat hänestä, vaikka hän on niin elävä kuva maallistuneesta
kristillisyydestä, jossa kylläkin on kaikki ulkonainen jumalisuus, mutta jonka
yllä todellisuudessa lepää Jumalan viha!
Bileam totesi aikanaan
hyvin hurskaasti:
”…en sittenkään voisi, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran,
minun Jumalani, käskyä!” (4.Moos.22).
Kaikki kuulostaa todella
hienolta ja jumaliselta, mutta missä piilee kaiken petollisuus? Eikö samaa
vakuuta valtava määrä ihmisiä hänen tavallaan, ollen sitten millaisessa virassa
tai asemassa tahansa seurakunnallisessa toiminnassa? Mihin perustuu koko
tapahtuman jumalisuuden ulkokuori?
”Mutta kun hän lähti, syttyi Jumalan viha, ja Herran enkeli asettui
tielle estämään häntä, hänen ratsastaessaan aasintammallaan, kaksi
palvelijaa mukanansa. Kun aasintamma näki Herran enkelin seisovan tiellä,
paljastettu miekka kädessänsä, niin se poikkesi tieltä ja meni peltoon. Mutta
Bileam löi aasintammaa palauttaaksensa sen tielle.”
”Mutta kun hän lähti, syttyi Jumalan viha!”
Bileam oli matkalla,
jonka yllä ei ollutkaan Jumalan siunaus, vaan Hänen vihansa!
”…mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan
Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh.3).
Uudesta Testamentista
tiedämme, kuinka aikanaan moni ”äärimmäisiä siunauksia kokenut” tulee Herran
eteen oman todistuksensa kanssa, mutta kuulee kamalimmat sanat mitä ns.
uskovainen voi kuulla:
”'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te
laittomuuden tekijät'. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee
niiden mukaan…” (Matt.7).
Bileam kuuli Jumalan
Sanan, mutta ei tehnyt sen mukaisesti oman tahtotilansa johdosta, ollen siten
liikkeellä Jumalan sallivan tahdon alaisena! Olemmeko todella koskaan tulleet
ajatelleeksi kuinka vakava asia on joutua sallivan tahdon tielle? Siitä on mitä
selvin kuvaus edellisessä lainauksessamme!
Sallivan tahdon tiellä
Bileam löi viatonta aasiaan suuressa vihassansa. Vertauskuvallisesti on
ajassamme totta myöskin:
”…ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden
kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä,
jota hän ei arvaa…” (Matt.24).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti