Koetelkaa itseänne!

”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä. Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä. Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.” (2.Kor.13).

Meidän uskomme koetellaan viimeistään tässä ajassa, jos sitä ei näkemystemme mukaan vielä ole tapahtunut. Ymmärrän hyvin veljemme Paavalin asenteen ja eräänlaisen sarkasmin. Kirjoittamisellani olen puuttunut monenlaisiin epäkohtiin ja aikaansaanut monenlaista mielenliikettä lukijoissa.

”Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte. Sentähden minä kirjoitan tämän poissaollessani, ettei minun teidän luonanne ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi. Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”

Kaikessa näemme Paavalin hyvän tarkoituksen, joka todellisuudessa on peräisin Herralta, joka kaiken koettelee. Kuinka usein olenkaan törmännyt tilanteisiin, joissa joillekin on ollut tavattoman tärkeätä siirtää kokemansa ja usein kuvittelemansa syyttävä sormi itseeni ja heikkouksiini! Kaipa minunkin tulee iloita siitä, kuinka ihmiset voivat kokea itsensä voimalliseksi heikkouksiani korostaessa! Helppohan minun on esittää kaikkea poissa ollessani tietokoneen ääressä, kun meillä ei kerran ole sen kummempia kokoontumisia!

Kaikki ojentaminen ja nuhteleminenkin perustuvat aivan selviin Herramme antamiin valtuuksiin Seurakunnan puhtaana pitämiseksi ja kasvun varmistamiseksi. Vanhasta Testamentista tutuksi tullut käsite:

”Poista paha keskuudestasi”, ulottuu Uudenkin liiton aikaan.

”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha’.” (1.Kor.5).

Me emme tuomitse ihmisiä, vaan asioita, jotka ovat vahingollisia Seurakunnalle ja uskovaisten yhteydelle. Miksi en selvemmin puutu polttaviin keskustelunaiheisiin ja ota kantaa? Aivan kuin ilmestyksen omaisesti katson oikeudekseni asettua tämän myrskyn laitamille veljeni Paavalin sanat puolustuksenani:

”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella?”

Minä voin tuomita tietyissä rajoissa asioita ja tuoda esiin Sanan totuudet, mutta mitä painaisivat minun mielipiteeni ja sanani kaiken ennalta ilmoitetun ja tiedetyn keskellä?

Jumalan Seurakuntana tehtävämme on selvittää ensisijaisesti oma asemamme kaikkien opintuulten ja myrskyjen keskellä:

”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.”

”Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.”

Ei ole aikaa vääränlaiselle ”totuuksilla hekumoimiselle”, mikä vain ärsyttää ihmisiä, vaan jos kerran Kristus on meissä, puhukoon elämämme entistä äänekkäämmin!

”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”