”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö
tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät
koetusta kestä. Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme
sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan
että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta
kestä. Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.”
(2.Kor.13).
Meidän uskomme koetellaan
viimeistään tässä ajassa, jos sitä ei näkemystemme mukaan vielä ole tapahtunut.
Ymmärrän hyvin veljemme Paavalin asenteen ja eräänlaisen sarkasmin. Kirjoittamisellani
olen puuttunut monenlaisiin epäkohtiin ja aikaansaanut monenlaista
mielenliikettä lukijoissa.
”Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette
voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte. Sentähden
minä kirjoitan tämän poissaollessani, ettei minun teidän luonanne ollessani
tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle
antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi. Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa
täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa,
niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”
Kaikessa näemme Paavalin
hyvän tarkoituksen, joka todellisuudessa on peräisin Herralta, joka kaiken
koettelee. Kuinka usein olenkaan törmännyt tilanteisiin, joissa joillekin on
ollut tavattoman tärkeätä siirtää kokemansa ja usein kuvittelemansa syyttävä
sormi itseeni ja heikkouksiini! Kaipa minunkin tulee iloita siitä, kuinka
ihmiset voivat kokea itsensä voimalliseksi heikkouksiani korostaessa! Helppohan
minun on esittää kaikkea poissa ollessani tietokoneen ääressä, kun meillä ei
kerran ole sen kummempia kokoontumisia!
Kaikki ojentaminen ja
nuhteleminenkin perustuvat aivan selviin Herramme antamiin valtuuksiin
Seurakunnan puhtaana pitämiseksi ja kasvun varmistamiseksi. Vanhasta
Testamentista tutuksi tullut käsite:
”Poista paha keskuudestasi”, ulottuu Uudenkin liiton aikaan.
”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö
tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat
tuomitsee Jumala. ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha’.” (1.Kor.5).
Me emme tuomitse ihmisiä,
vaan asioita, jotka ovat vahingollisia Seurakunnalle ja uskovaisten yhteydelle.
Miksi en selvemmin puutu polttaviin keskustelunaiheisiin ja ota kantaa? Aivan
kuin ilmestyksen omaisesti katson oikeudekseni asettua tämän myrskyn laitamille
veljeni Paavalin sanat puolustuksenani:
”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella?”
Minä voin tuomita
tietyissä rajoissa asioita ja tuoda esiin Sanan totuudet, mutta mitä
painaisivat minun mielipiteeni ja sanani kaiken ennalta ilmoitetun ja tiedetyn
keskellä?
Jumalan Seurakuntana
tehtävämme on selvittää ensisijaisesti oma asemamme kaikkien opintuulten ja
myrskyjen keskellä:
”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö
tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä
koetusta.”
”Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.”
Ei ole aikaa
vääränlaiselle ”totuuksilla hekumoimiselle”, mikä vain ärsyttää ihmisiä, vaan
jos kerran Kristus on meissä, puhukoon elämämme entistä äänekkäämmin!
”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia,
olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva
teidän kanssanne.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti