Ettette tekisi mitään pahaa!

”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha’.” (1.Kor.5).

Ihmiseen on hyvin syvälle juurtunut taipumus puolustella itseään kiinnittämällä kaikki negatiivinen huomio jonnekin muualle, johonkin toiseen henkilöön. Poistettava paha on sijoitettu jonnekin muualle! Se tulee selvästi esiin veljemme Paavalin kokemuksista, joista hän ei katso olevansa velvollinen vaikenemaan.

”Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä. Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.” (2.Kor.13).

Paavali sai kokea opetuksensa tuottamia, totuuden aikaansaamia, vastahyökkäyksiä, jotka perustuivat satutettuihin omiintuntoihin. Hän tiesi edustavansa Totuutta, joka ei pala tulessakaan.

Paavalin tunteet ovat tavattoman tuttuja kirjoittajallekin yli puolen vuosisadan ajalta. Kuinka laajamittaista onkaan ollut ns. negatiivisten asioiden ja tunteiden projisoiminen johonkin itsensä ulkopuolella olevaan; aivan liian usein toiseen ihmiseen! Tähän ovat syyllistyneet huomaamattaan hyvinkin hyväsydämiset ihmiset olosuhteiden vaikutuksesta. Kuinka kestämättömältä tuntuviin tilanteisiin ovatkaan tietyt hengelliset suuntaukset ajaneet vilpittömiä, etsiviä sieluja, jotka sitten ovat tunteneet musertuvansa mitä erilaisimpien paineiden alla!

Nykytermein julkituoden ovat uskovaisten keskuudessa vallinneet aivan liiallisessa määrin ns. ”hengelliset” vihapuheet, jotka eivät ole tunteneet oikeastaan minkäänlaisia rajoja, eli ei ole erotettu sitä, mistä veljemme Paavali oikeastaan selvääkin selvemmin puhuu.

”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha’.” (1.Kor.5).

Uskovaisten keskuudessa on siis käyty itse asiassa oikeutta erottamatta ulkopuolisia sisäpuolisista. Mistä voin päätellä kaiken tämän? Omista kokemuksistani, jotka aina silloin tällöin putkahtavat esiin mielen onkaloista. Malli kaikille kirjoittajaan kohdistuneista vihapuheista on otettu selvääkin selvemmin ns. maailman keskuudesta, ulkopuolisten piiristä. Mitä sanoo veljemme Paavali:

”Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa…”

Miten voikaan olla siten, että hengellisissä piireissä on sellaisessa määrin tehty kaikenlaista pahaa, puolustellen sitä mitä erilaisimmilla projisoinneilla, sekoittaen lopulta hengellisen ja maallisen oikeustajun. Syyttömät on julistettu syyllisiksi ja syylliset syyttömiksi. Mitä tarkoitan tällä? Miksi kaivelen menneitä? Selvittämättömät asiat ovat suunnattomana taakkana mitä erilaisimpien hengellisten ryhmien yllä. Yhä vielä ihmetellään kuitenkin toiminnan yltä puuttuvaa syvällistä siunausta ja menestystä. Syyttömien huudot kaikuvat vieläkin Herramme korviin. En voi mitään sille, että itsekin odotan kaikesta huolimatta tilannetta, jossa asioita korjattaisiin ja koettaisiin aito katumus. Jokin sisimmässäni kapinoi sitä vastaan, että aikanaan kysyttyäni syrjäyttämiseni syytä, korkein hengellinen taho kuittasi kaiken sanomalla: ”Sinun ei tarvitse sitä tietää!”