Muuttaisiko pohdiskelumme Sanan todistuksen? Osa 2

”…koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet…” (Room.1).

”Mutta jääkää nyt tänne tekin täksi yöksi, saadakseni tietää, mitä Herra vielä minulle sanoo.’ Niin Jumala tuli Bileamin tykö yöllä ja sanoi hänelle: ’Jos nämä miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja lähde heidän kanssaan, mutta tee vain se, mitä minä sinulle sanon’.” (4.Moos.22).

”…saadakseni tietää, mitä Herra vielä minulle sanoo.”

Kuinka rohkenee joku lähestyä Jumalaa jo tiedossansa olevan asian pohjalta, tietoisena siitä, mikä Tämän tahto ja ilmoitettu totuus ovat! Meidän tahtotilamme, niin kuin Bileamin kohdalla, saattaa suurestikin poiketa tiedossamme olevasta Jumalan tahdosta, ja saa meidät tekemään järkyttäviä virheitä! Taustalla voi olla mitä moninaisimpia seikkoja, jotka katsomme omalta kannaltamme edullisemmiksi ja merkittävämmiksi.

Meille ei ole kerrottu polvistuiko Bileam Herran eteen saadakseen tietää mitä Herra vielä voisi sanoa jo esillä olleen asian johdosta. Joka tapauksessa Jumala lähestyi häntä, sanoen jotakin sellaista, mitä ihminen ei oikein koskaan ole pohjaan asti käsittänyt. Muuttiko Jumala todellakin mieltänsä, tahtoansa? Mitä tämä aivan ainutlaatuinen tilanne haluaa opettaa meille, merkittävämpänä varoituksena kuin olemme osanneet aavistaakaan, etenkin tässä ajassa?

”…vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt.5).

Toimisiko Jumala toisin kuin mitä Itse meiltä odottaa?

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt.” (5.Moos.5).

Millaisen kuvan tämä yksi jae antaakaan Herramme Olemuksesta ja toiminnasta!

Jumalamme on siis puhunut kautta aikakausien asioita, jotka olivat Hänen mielessään jo ennen maailman perustamista, koska Hän tiesi kaiken ennalta. Voisiko nyt kaikesta tästä poikkeava tahtotilamme monenlaisten pohdiskelujen perusteella muuttaa jotakin?

Kun ihminen saa mieleensä jotakin erityistä, askartelevat hänen ajatuksensa ja ajan mittaan koko olemuksensa näiden mielijohteiden puitteissa, pyrkien löytämään jonkinlaisen sovittelevan ja asioita muuttavan ratkaisun, keinolla millä hyvänsä!

Elämme juuri nyt ajassa, jossa aina vain laajemmat kirkolliset piirit pyörittelevät mielessään jo selvästi tiedossaan olevia asioita, kysellen ja kysellen: ”Jumala on varmaankin todella sanonut näin, mutta tarkoittaneeko Hän sittenkään juuri sitä, miltä ensi näkemältä näyttää?” Ihminen siis on valmis muuttamaan perinteisesti tunnettuja totuuksia omien etujensa mukaisesti, sanoen vuoronperään ”on” ja ”ei”, kunnes hän itse ei enää ole tietoinen siitä mitä hän itse on sanonut ja ajatellut, ja mitkä ovat Jumalan Sanaa ja tahtoa!

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä,

eikä siihen enempää lisännyt.”

Oi, tästä aiheesta emme hetkessä pääse eroon! Herra ei siis ole muuttanut näkemyksiään, vaan seuraamme nyt kuinka Bileam on astunut Jumalan sallivan tahdon tielle! Pelottavaa, todella pelottavaa!