Muuttaisiko pohdiskelumme Sanan todistuksen? Osa 3

”…koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet…” (Room.1).

Millaiset henkivallat ja arvokkaat persoonallisuudet lähestyvätkään nykyajankin ihmistä maallisen hengellisyyden, Baalakin ja Mooabin hahmossa! Nämä voimat vaistoavat aivan erikoisella tavalla kirkollisen maailman ja yksittäistenkin ihmisten ”hengellisen tahtotilan”, joka luottaa vääryydellä näkemystensä oikeutukseen, kyllästyneenä jumalalliseen kurinalaisuuteen! Kun saman valheen kertoo ja kuuntelee tarpeeksi usein, alkaa siihen uskoa kaiken ylitse ulottuvana totuutena!

Bileam oli omalla tavallaan aivan oikea profeetta, ja hän ainakin kirjoittajan käsityksen mukaisesti syvällä sisimmässään tiesi toimivansa väärin, väärässä tahtotilassa. Millaisen vaikutuksen häneen täytyikään tehdä Mooabin korkea-arvoisen lähetystön kuormajuhtineen, jotka oli lastattu ennakkopalkkiolla sen aikaisen tavan mukaan! Hän oli jo kerran ehtinyt kysymään Jumalan tahtoa, jonka jo tavallaan tiesi, ja saanut selvän vahvistuksen asialle: Jumala selvästi kielsi häntä lähtemästä mukaan tähän asiaan, joka selvästi oli vastoin kaikkia Jumalan periaatteita ja tahtoa!

Kuka voisi vastustaa tällaista kiusausta, kun vielä vaikuttavampi lähetystö saapuu paikalle mitä odottavimmassa hengessä? On kysymys mitä tärkeimmistä mooabilaisen hengen kaipaamista asioista, ”hiukan vain niin kuin aivan vähän” auttaakseen vaikeassa ”hengellisen kaltaisessa” asiassa, lausuen siunaus jo asetetun kirouksen ylle! Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että kirotessaan Jumalan totuuksia, ihminen pyytää ”siunauksia” vastustajan puolelle?

Kuinka vaarallista olikaan Bileamille jo toiseen kertaan majoittaa yöksi Mooabin lähettiläitä sen tietämyksen mukaan, mitä hänellä oli, ja kuinka vaarallista onkaan meille päästää lähellemme ja jopa majapaikkaamme saman hengen lähettiläitä samanlaisen sanoman kanssa: ”Jumala on kyllä varmaankin sanonut jotakin, mutta auta meitä pohtimaan tarkoittaako Hän todella sitä, mitä aina on Hänen ajateltu tarkoittavan?” Vaikea, todella vaikea paikka, kun piha on täynnä rikkauksilla lastattuja aaseja!

”Mutta jääkää nyt tänne tekin täksi yöksi, saadakseni tietää, mitä Herra vielä minulle sanoo.’ Niin Jumala tuli Bileamin tykö yöllä ja sanoi hänelle: ’Jos nämä miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja lähde heidän kanssaan, mutta tee vain se, mitä minä sinulle sanon’.”

Meidän Herramme ei ”vielä sano” mitään sellaista, mitä meille olisi siunaukseksi! Hän ei anna meidän tahtotilamme säädellä sanomisiansa ja tahtoansa! Hän on tuonut julki mielipiteensä ikuisesti pätevällä, kallion lujalla tavalla, eikä hän mielistele meitä, vaan antaa meidän astua Hänen sallivan tahtonsa tielle! Voisimmeko ajatella jotakin pelottavampaa!

”Ja Bileam nousi aamulla, satuloi aasintammansa ja lähti matkaan Mooabin päämiesten kanssa. Mutta kun hän lähti, syttyi Jumalan viha, ja Herran enkeli asettui tielle estämään häntä, hänen ratsastaessaan aasintammallaan, kaksi palvelijaa mukanansa.”

Katsokaamme todella tarkkaan millaisten päämiesten puheita kuuntelemme ja keiden mukaan lähdemme! Bileamille ei kelvannut hänen tahtotilassaan Jumalan ensimmäinen vastaus, ja jos toimimme samoin, uskomme mekin lähtevämme liikkeelle ”aasina aasin selässä”, Jumalan selvän käskyn mukaisesti!

Kunpa me emme joutuisi samaan tilanteeseen etsiessämme väärää hyötyä:

”Mutta kun hän lähti, syttyi Jumalan viha!”

Samalle tielle lähdemme, jos mielivaltaisesti yhdistelemme Kirjoitusten kohtia omalle mielelle sopivasti!