”He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet
Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, mutta sai
rikkomuksestaan ojennuksen…(2.Piet.2).
”Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan
tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!”
(Juuda1).
Millainen lähetystö
hälisee lähipiirissämme tänä aamuna, syötellen palkkioita kantaneita aasejaan?
Kuka ja mikä lähestyy minua ja sinua, oikeastaan päivittäin, odottaen meiltä
mielenkiintoa meille esitettyihin asioihin? Me emme ole profeettoja emmekä
oikeastaan mitään merkittävää, mutta sama henkivalta kuin Bileamin kohdalla
etsii tässä ajassa avuliaita mieliä, jotka ovat valmiita lähtemään matkalle,
milloin mihinkin, osallistuaksemme johonkin Jumalan mielen vastaiseen,
siunataksemme sellaista, mitä ei voi siunata, tai kirotaksemme jotakin Jumalan
siunaamaa. Eikö sittenkin olisi parasta antaa pihapiirissämme olevan joukon
lastata palkkionsa takaisin aasien selkään ja ajaa heidät takaisin sinne mistä
ovat tulleetkin?
Me nauramme naisille,
jotka avioituvat alkoholistien kanssa, uskoen voivansa parantaa heidät. Miksi me
sallimme kaikenlaiset hälisevät joukot pihoillamme, uskoen voivamme jotenkin vaikuttaa
heihin, auttaen heitä pääsemään oikeaan ymmärrykseen? Eiköhän ole Bileamin
esimerkin mukaisesti enemmän totta se, että me olemme ne, jotka tulevat
vaikutetuiksi lähetystöjen komeuden ja meille tarjottujen palkkioiden suhteen?
Korkeat arvonimet ja virat ovat selvää huijausta ja petosta, kuten Bileamkin
tuli aikanaan toteamaan!
”…Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut.
Jättäkää hänet ja menkäämme pois…” (Jer.51).
Mooab ja Baalak ovat
esikuva maallisesta seurakunnallisuudesta, joka on jämähtänyt paikalleen, ja
joka ärsyyntyy kovasti nähdessään vapaana kulkevan Jumalan kansan lähestyvän
omia alueitaan. Kuinka elävä kuva tämä onkaan nykyisestä tilanteesta, jossa
korkeinkin kirkollinen johtajuus (oikeastaan kaikissa piireissä) omalla,
kätketyllä tavalla on välittämässä Baalakin viestiä ja palkkiota, kunhan vain
jostakin suunnasta osallistumme Jumalan siunaaman kansan vähättelemiseen. Sanaa
kiroaminen ei toki tässä ajassa haluta käyttää, koska se olisi aivan liian
ilmeistä!
Kuinka hämäävä onkaan
sanankohta sellaiselle, joka katselee kaikkea vain inhimilliseltä kannalta?
”Niin Jumala tuli Bileamin tykö yöllä ja sanoi hänelle: ’Jos nämä
miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja lähde heidän kanssaan, mutta
tee vain se, mitä minä sinulle sanon’.”
Mitä muuta voikaan Bileam
kuin tyytyä Jumalan antamaan vastaukseen! Profeettana hän yhtyy ajatukseen vain
sen sanomisesta, mitä Jumala hänelle sanoo! Mutta Jumala kyllä tietää mitä hän
sisimmässään todella ajattelee ja mikä on hänen tahtotilansa!
Pankaamme merkille aivan
erikoislaatuinen vastakkainasettelu!
”Näin sanoo Baalak, Sipporin poika!”
”Näin sanoo Herra!”
”Näin sanoo Baalak, Sipporin poika: 'Älä kieltäydy tulemasta minun
luokseni. Sillä minä palkitsen sinut ylenpalttisesti ja teen kaiken, mitä
minulta vaadit; tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa.' Mutta Bileam
vastasi ja sanoi Baalakin palvelijoille: ’Vaikka Baalak antaisi minulle
talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi, en pienessä enkä
suuressa, rikkoa Herran, minun Jumalani, käskyä. Mutta jääkää nyt tänne
tekin täksi yöksi, saadakseni tietää, mitä Herra vielä minulle sanoo.”
(4.Moos.22).
”…en sittenkään voisi, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran,
minun Jumalani, käskyä!”
Kuinka helppoa onkaan
antaa tällainen todistus, mutta entä se suuri määrä lahjoilla lastattuja aaseja
pihamaallamme, ja ne hienopukuiset herrat!???
Oi, millainen aihe, josta
emme pääse eroon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti