Loppuun asti!

”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak.4).

Ei alkua, eikä puoliväliäkään kruunata, vaan loppu!

”…pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin…” (Ilm.2).

”…sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” (Hebr.3).

”…mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.” (Hebr.3).

Tiedämmekö todella mitä meillä on, pysyäksemme siinä luottamuksessa, joka perustuu Herramme tekoihin ja ansioon? Kaikki viittaa siihen, että Herran tulemus on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin, ja siksi kärsivällisyyttämme koetellaan aivan erikoisella tavalla. Jossakin mielessä päähämme halutaan painaa jonkinlainen pussi, joka estää meitä näkemästä todellisuutta. Jossakin mielessä meille suositellaan strutsin pakokeinoa, mahdollisimman syvää kaninkoloa, johon mahtuu vain pää! Voimme huoletta todeta kaiken tällaisen aivan järjettömäksi, vaikka sillä onkin hyvin voimallinen teologinen tausta jumalisuuden ulkokuorineen!

Pää kaninkolossa voidaan todellakin väittää pimeyden vallitsevan ja auringon lakanneen paistamasta! Me olemme selvästikin suuren pimeyden keskellä, ainakin mitä tulee uskonnolliseen maailmaan. Mutta peltomiehen tavoin me odotamme sadon kypsymistä elonkorjuuta varten!

”Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.”

On aika harvinaista se, että ”aurinko paistaa ja vettä sataa”. Ihmisen elämä on todellisuudessa aivan jotakin muuta kuin jatkuvaa riemukulkua voiton hymy kasvoilla. Mieleeni palaa jälleen tuo vuosien takainen Jeesus-marssi, jonka selostaja totesi mieleeni loppu elämäkseni jäävän, petollisen lupauksen: ”Kun annat elämäsi Jeesukselle, antaa Hän sinulle jatkuvan hulvattoman riemun!”

”Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.” (1.Kor.1).