Pienen tuntuisista eleistä

Kerroin eilen uniapneastani, joka vaivasi minua todella monta vuotta. Uupumukseni oli aivan tavatonta ja olisin varmaankin mieluummin kuollut kuin jatkanut elämää sellaisissa olosuhteissa. On itsestään selvää, että tällainen kehollinen tila vaikuttaa psyykeen. En voi unohtaa sitä, kuinka vähän ymmärrystä sain osakseni, etenkin lähimmiltä ihmisiltä! En yhtään ihmettele sitä, että hoitoon kuului kerran vuodessa käynti psykologilla. Nämäkään käynnit eivät olleet ongelmattomia, mutta en halua kertoa niistä.

Uniapneaa voidaan hoitaa monella tapaa, ja minullekin asetettiin ehdoksi selvä painon pudottaminen. Noin vuoden 2000 paikkeilla olin sitten leikkauksessa, jossa poistettiin nielustani suuri määrä pehmytkudosta. Tähän päädyttiin senkin johdosta, etten enää kyennyt pitämään painelaitteen maskia kasvoillani koko yötä. Leikkaus onnistui ja sain pian luovuttaa painelaitteen pois.

Leikkauksen jälkeen en siis enää tarvinnut painelaitetta, koska nieluni tukkinut pehmytkudos oli poistettu. Ongelmana on siitä lähtien vain ollut se, että helposti nielaisen nestettä väärään kurkkuun, mutta asiaan tottuu ja sitä oppii varomaan.

Joidenkin ihmisten elämään tulee melkoinen muutos jo yhden huonosti nukutun yön jälkeen. Olotila ei ole ollenkaan sellainen kuin toivotaan, ja monella hermot ovat todella kireällä. Ajatelkaamme vain sitä, että ihminen vuosikausia nukkuu huonosti ja ihmiset loukkaantuvat pienimmistäkin asioista! En voi unohtaa sitä, kuinka monelle olin loukkaukseksi pitkään nukkumiseni johdosta, ja siksi, etten ollut ajoissa pukeissa tavatakseni ihmisiä.

Edellisen kirjoitin eilen kokeillessani pientä kannettavaa tietokonetta, ja ajattelin ensin jättää sen julkaisematta, mutta se herätti tänään seuraavat ajatukset.

 Elämässämme on siis monia asioita, jotka eivät miellytä meitä, ja jotka vaikuttavat ihmissuhteisiimme ilman omaa tarkoitusta. Kirjoitan tämän kiinnittääksemme huomiomme veljelliseen ja sisarelliseen rakkauteen, jonka tulisi enemmän huomioida seikkoja, joita emme näe, mutta jotka ovat olemassa. Tiedostamattamme lisäämme ihmisten ahdistusta ja tuskaa kaikenalaisilla asenteillamme ja kommenteillamme. Emme tule ollenkaan ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys lausunnoillamme ja huomautuksillamme on toisen ihmisen jaksamiseen! Suokoon Jumalamme sen, ettemme missään tilanteessa ole se, joka murtaa viimeisimmänkin jaksamisen korren, tai keinauttaa vettä täynnä olevaa venettä!

Miksi nämä asiat ovat sellaisella tavalla jääneet mieleeni, mukaan lukien eräs sisar, joka aivan väkipakolla oli tulossa herättämään minut melko varhain aamulla. ”Mitä te olette tehneet yhdellekin…” Me katselemme ja tarkkailemme vain mielestämme merkittäviä ja suuria asioita, kun taas Herramme näkee pienetkin inhimilliset tönäisyt ja tölväisyt!

Uupumukseni näyttää olevan pitkäaikaisempaa kuin olisin odottanut. Tahdon sulkeutua rukouksiinne kaikkien muidenkin läheisten ihmisten kanssa. Erikoisesti toivon muistettavan erästä veljeä ja perhettä, joka on todella suurissa vaikeuksissa!