Hengen vaikutuksessa

 ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

Luimme eilen myöskin, että olemme vastuussa jokaisesta lausumastamme sanasta. Tarkoittaneeko Herra todella jokaista sanaa, vai onko kysymys vain vertauskuvallisesta puheesta? Mitä Hän sanoo itsestään tällaisen asian yhteydessä?

”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'.” (Matt.4:4).

Tämä oli ja on yhä vieläkin Herramme vastaus puheisiin, jotka Hänen silmissään ja korvissaan ovat turhia ja suorastaan vääristeltyjä. Hän todellakin sanoi mitä tarkoitti ja tarkoitti mitä sanoi!

”Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”

Mitä me aikaansaamme puheillamme ja sanoillamme, mikä on elämämme vaikutus toisiin ihmisiin, eli todellinen hedelmämme? Meidän omat ajatuksemme ja näkemyksemme ovat sitä mitä ovat, sisäisen olemuksemme tuotetta ja tulosta! Meillä on oikeus ajatuksiimme ja persoonallisiin asioihimme, olemukseemme, sillä se on osa meitä, persoonaamme. Mutta tämän alueen tulee vähä vähältä kadota jonkin suuremman ja merkittävämmän varjoon, alle. Kun vaellamme tarpeeksi kirkkaassa, ulkopuoleltamme lähtöisin olevassa valossa, emme enää jätä varjoakaan ihmissuhteissamme, vaan jokainen voi selvästi nähdä jotakin todella tapahtuneen meille ja meissä!

Mitä meille sitten tulee tapahtua, ja millaisia meidän tulisi olla jo kauan sitten? Pyrimmekö väärällä tavalla asettamaan vaatimuksia itsellemme ja toisillemme? Miksi kirjoittaja päivästä toiseen jollakin tavoin asettaa aina vain uusia asioita kysymyksen alaisiksi? Vai onko kirjoittajalla todellisuudessa mitään tekemistä näiden kysymysten esiin nostamisessa? Olisiko kaiken takana jokin Suurempi Voima, joka on vielä, ja etenkin tässä ajassa todella kiinnostunut meistä, ja tahtoo elämämme muuttuvan sellaiseksi, että se selvästi erottuu muusta maailmasta? Eikö nyt olekin aivan erikoisen tärkeä, valmistelujen aika, jotta olemuksemme olisi otollinen Jumalan silmissä, jolle kelpaaminen on tärkeämpää kuin ihmisille kelpaaminen?

”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” (Miika 6).

Me tiedämme, ettemme ole itsemme omia, vaan olemme nyt tässä ajassa Huutavan ääni erämaassa!

”…ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.”