”…koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana
kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja
heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he
ovat tyhmiksi tulleet…” (Room.1).
Kun ihminen todella
haluaa jotakin, täyttää se hänen mielensä täysaikaisesti! Mitä
ymmärtämättömämpi sydän, sitä herkempi se on ajautumaan aivan uskomattomillekin
alueille. Ihmisen kuvitusmaailma, unelmat ja tietynlaiset odotukset eivät
lakkaa hämmästyttämättä jumalallisesti ajattelevaa ihmistä. Joutuu todellakin
pohtimaan, mikä saa jonkun järkeilemään niin todellisuutta ja totuutta
rienaavalla tavalla!
Puhuimme jokin aikaa
sitten profeetasta, Bileam nimeltään. Hänestä ei kerrota kovinkaan paljon,
mutta hänen ajatusmaailmassaan, järkeilyssään, tulee julki koko
pelastushistorian aikainen henkivalta, joka jatkaa toimintaansa otollisissa
sieluissa.
”He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin,
Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa, mutta sai
rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan
mielettömyyden.” (2.Piet.2).
”Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden
Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!”
(Juud.1).
Mitä haluamme tänään
pohtia? Lähettiläät olivat tulleet Bileamin luokse luvaten tälle huomattavan
palkkion, jos hän tulisi heidän mukanaan. Bileam, profeettana tietenkin, meni
kysymään Jumalan tahtoa asian suhteen. Meille ei kerrota sitä, mutta itse uskon
hänen sisimmässään jo etukäteen aavistaneen, jopa tietäneen, saamansa
vastauksen, olihan hän profeetta, joka kykeni keskustelemaan Itse Jumalan
kanssa!
”Mutta Jumala sanoi Bileamille: ’Älä mene heidän kanssaan äläkä kiroa
sitä kansaa, sillä se on siunattu’. Niin Bileam nousi aamulla ja sanoi Baalakin
päämiehille: ’Menkää takaisin maahanne, sillä Herra ei ole sallinut minun
lähteä teidän kanssanne’.” (4.Moos.22).
Jumala toi Bileamille
julki selvän ja ehdottoman vastauksensa, jonka profeetta julkitoi
lähettiläille. Nähdessään valtuuston pettyneet ilmeet, hän itsekin
todennäköisesti koki karvaan tunteen sisimmässään, koska hänessä oli jotakin,
mikä ehdottomasti olisi halunnut lähteä mukaan, runsaan palkkion toivossa.
Hänelle ei Uuden Testamentin lainausten perusteella merkinnyt niinkään paljon
hänen profeetanvirkansa, kuin taloudellinen etu. Ajatelkaamme mitä voi liikkua
sellaisenkin ihmisen mielessä, joka kuulee Jumalan puheen ja keskustelee Hänen
kanssaan!
Voimme siis Sanan
todistukseen mitään lisäämättä kuvitella Bileamin mielenelämän liikkeitä näinä
hetkinä, etenkin kun jokin meissä saa uskomaan vastaavanlaiset mielenliikkeet
monen nykyajan julistajan kohdalla.
”Mutta Baalak lähetti uudestaan päämiehiä matkaan, vielä useampia ja
arvokkaampia kuin edelliset. Ja he saapuivat Bileamin luo ja sanoivat hänelle:
’Näin sanoo Baalak, Sipporin poika: 'Älä kieltäydy tulemasta minun luokseni.
Sillä minä palkitsen sinut ylenpalttisesti ja teen kaiken, mitä minulta vaadit;
tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa.’ Mutta Bileam vastasi ja sanoi
Baalakin palvelijoille: ’Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden
hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran,
minun Jumalani, käskyä.”
Me, jotka tiedämme, ettei
Jumala muuta Sanaansa, näemme heti Bileamin lausuvan tuomion itsensä ylle:
”Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en
sittenkään voisi, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran, minun Jumalani,
käskyä.”
”…vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön
sydämensä on pimentynyt.”
Saman asian tiimoilta
Bileamin pimentynyt sydän saa hänet menemään uudelleen Herran eteen, kysymään
Hänen tahtoansa uudelleen, samassa asiassa! Millainen varoitus meille
jokaiselle! Mekin olemme valmiita todistamaan uskollisuuttamme Jumalan käskyjä
kohtaan, mutta missä mielemme todellisuudessa askartelee, mihin todella
pyrimme? Uskommeko oman mielemme liikkeiden muuttavan jotakin Jumalan selvän
tahdon suhteen, kun vain kylliksi pohdimme asiaa ”vertaansa vailla olevissa
aivoissamme”, mitä merkittävimpien valtuuskuntien edessä seisoessamme?
Tästä jatkamme, jos Herra
suo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti