Olkaa kärsivällisiä!

 ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme…” (Hebr.11).

Elämme aivan erikoislaatuisessa valmistelujen ajassa.

”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak.4).

Meille on selvästi näytetty suurimmat ongelmamme ja puutteemme, jos vain rehellisesti haluamme asettua kaiken paljastavaan Valoon. Missä alkaa selvästikin olla kriittisin kohtamme kaiken kehityksen keskellä? Me olemme hengellisessä elämässämme ylläpitäneet ehkä omavoimaisestikin tietynlaista odotusta ja kärsivällisyyttäkin, mutta nyt kaikki näyttää aivan erilaiselta mitä moninaisimpien välkkyvien valojen loistaessa ja ehkä sokaistessakin meidän hengelliset silmämme. On valtava määrä erilaisia valoja ja valaistuja tienviittoja, mutta jokin tekee sisimpämme entistäkin levottomammaksi. Me etsimme, ja uskomme löytävämme, mutta mikä takaa löytämämme ”hengellisen hyvän” turvallisuuden? Mikä on kylliksi voimallista ja aitoa kantaakseen meidät kaiken sekaannuksen ja metelin lävitse?

Mielessäni pyörivät mitä erilaisimmat ajatukset viime lauantain hengellisen miestenpäivän suhteen eräässä kirkossa. En halua olla arvosteleva, mutta jokin jäi suuresti vaivaamaan sisintäni. Tilaisuus kesti ruokailun kanssa noin kuusi tuntia, ollen omalla tavallaan todella viihdyttävä. Saimme kuulla korkeatasoista laulua kaksi kertaa puolentunnin ajan, ja tässä välissä StandUp – koomikko nauratti joukkoa kolmen vartin ajan. Miksiköhän olen melko levoton kokemukseni perusteella? Loppuilta oli normaalia raamattutuntia ja jumalanpalvelusta.

Nauru pidentää ikää, mutta onko nyt naurun ja huumorin aika seurakunnallisessa elämässä? Emme ole ajassa, jossa tulee auttaa unohtamaan ympäristö ja vallitseva kehitys, vaan nyt on kasvoista kasvoihin kohdattava todellisuus ja ennen kaikkea Totuus! Miksi niin vähän keskitytään tärkeimpään ja todella ajankohtaiseen?

”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.” (2.Piet.1).