Hän, joka salassa näkee

”…että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” (Matt.6).

Kaipaammeko me palkkaamme jo tässä ajassa? Pyrimmekö saavuttamaan jonkinlaista mielihyvää hengelliseen elämään liittyvissä asioissa, voidaksemme tavalla tai toisella röyhistää hengellistä rintaamme? Kuinka tärkeätä meille on se, mitä ihmiset näkevät ja mistä he mahdollisesti lausuvat meitä koskevat kiitoksensa? Kuinka tärkeää meille ovat ihmisten kiitos ja huomio?

Eilisen otsikkona meillä oli: ”Salassa oleva sydämen ihminen”. Voiko tätä ihmistä nähdä ja kokea, jos se kerran on niin salainen, näkymätönkin? Ketä kaikella tällä halutaan puhutella ja kenelle antaa positiivinen kuva?

”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” (1.Piet.3).

Tämä on kirjoitettu naisista, mutta emme tee vääryyttä kenellekään, jos pidämme sitä esikuvana siitä, mitä Jumalamme yleensäkin näkee arvokkaaksi ja tärkeäksi. Olemme kirjoittaneet tästä jo useaan kertaan, mutta on kysymys niin tärkeästä asiasta, että on meille turvaksi toistaa se uudelleen ja uudelleen, etenkin tässä ulkokultaisessa ajassa, jossa huomiomme kiintyy aivan vääriin ja toisarvoisiin seikkoihin.

”…vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.”

Kuinka paljon enemmän meidän tuleekaan alkaa ajattelemaan sitä, mitä Jumalamme ajattelee ja mikä Hänen silmissään on kallista! On todella suuri merkitys sillä, millaisina ihmiset meidät näkevät ja kokevat, koska me esiinnymme Jumalan lapsina ja tulevan maailman edustajina, suositellen Herraa Jeesusta Kristusta Hänen heijastuksenaan! Tärkeintä on kuitenkin se, näkeekö Jumalamme meissä jotakin kallista!

En tiedä kuinka ulkokultainen olen, kun osallistun lähes jokaiseen ilmaiseen seurakuntien tarjoamaan ateriaan, usein kolmekin kertaa viikossa. Tässä ajassa ei ole mitään todella ilmaista! Käyn näissä tilaisuuksissa ensisijaisesti tavatakseni ihmisiä, laitapuolen kulkijoitakin, jotka ehkä sydämellisimmin tervehtivät minua. Kuinka ulkokultainen siis olen, kun niinkin näyttävästi laitan joka kerta vähintään syömisestäni johtuvat kulut täyttävän summan lahjoituslaatikkoon? Taidan tehdä sen esimerkiksi siitä, että jokaisella tulisi olla edes sen verran varallisuutta, että antaa vaikka kuinka pienen summan!

”…että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.”

”…ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.” (1.Piet.3).