”Mutta ei Jeesus sanonut…” 3

”’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’” (Joh.21).

Kuinka voikaan olla mahdollista, että sellaisessa määrin olemme olleet sokaistuneita tai kuuroutuneita semmoiselle määrälle ”semmoisia puheita”! Kun ajattelen itse niitä hetkiä, satoja, jolloin luin tämän sanankohdan, taisi se saada minun kasvoilleni jonkinlaisen hymyn tapaisen. Kun nyt ajattelen asiaa, saa se enemmänkin kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin! Olemme jo yhdistäneet ”semmoiset puheet” useampaankin sanankohtaan. Ne kuuluvat selvästikin kategoriaan turhat puheet ja sanat, väärän todistuksen antaminen, ja nyt tänä aamuna mieleen tulee erikoisesti sanankohta:

”Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.” (2.Tim.2).

Miksi tällaisella antaumuksella tuomme esiin muutaman sanan julkituomaa vaikutusta? Kirjoittajan kokemus seurakuntatyössä todistaa näiden sanankohtien sanoman todella surullisella tavalla. Mikä on aidon Jumalansanan vaikutus?:

”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” (Ps.107).

On siis olemassa puheita, jotka syövän tavalla syövät ympäristöään, eli näillä puheilla on tuhoisa vaikutus niiden kanssa tekemisiin joutuviin ihmisiin! Ihmisten hätää käytetään säälimättä hyväksi, eikä heitä johdeta ja auteta edellisen lainauksen toteutumiseen, vaan useimmiten väärän puheen puhujat noudattavat periaatetta:

”Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden? Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.” (Gal.4).

Mitä ajattelee Herramme näistä ”semmoisista puheista”? Mikä niiden aivan käytännön tulos on?

”Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’”

Mitä todistaa jo yksin kirjoittajan kokemus tältä alueelta? Hän on tietoinen laajemmastakin opetuksesta siitä, että ylösnousemus on jo tapahtunut, tuloksena useiden ihmisten uskon turmeltuminen ja ajankohtaisen valmistautumisen laiminlyönti, koska uskotaan jo saavutetun päämäärä!

Mitä sitten tulee mielenkiinnon herättämiseen jotakuta henkilöä kohtaan, ei se oikeastaan koskaan palvele tämän parasta, vaan ”ilmestyksen” saanut kiillottaa omaa pyhimyksen kehäänsä. Semmoinen puhe ei ole vain joitakin tarkoin valittuja sanoja ja ajatuksia, vaan saa aikaan uskomattoman laajoissa piireissä vääränlaista näkemystä hengellisen kehityksen suhteen. Ei siis katsota ollenkaan tarpeelliseksi päivittäistä kilvoitusta ja Herran odotusta, niin kauan kuin kyseinen henkilö vielä on keskellämme! Mielenkiinto ei kohdistukaan enää Herraan ja Hänen Valtakuntaansa, vaan maalliseen olentoon, josta lausuttu totuus on selitetty aivan väärällä, turmelevalla tavalla!

Yhtä salakavala ja näkymätön kuin syöpä on alkuvaiheissaan, aivan yhtä salakavalia vaikutuksia sisältyy taitamattomiin ”semmoisiin puheisiin”, jotka aikaansaavat vääränlaista, kuolettavaa kasvua siellä, minne on tarkoitettu ainoastaan jumalallinen kehitys ja kasvu!

”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” (Ps.107).