Sydämen lihatauluihin!

”Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.” (5.Moos.13).

Miten voimme riippua kiinni Herrassamme, Jumalassamme, ja mistä tiedämme riippuvamme juuri Hänessä, eikä jossakin Häneen vain jollakin tavalla viittaavassa? Vastaus on aivan edessämme:

”…pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa…”

Olemme viime aikoina erikoisesti lainanneet Herramme sanoja, joiden perusteella huomiomme ei niinkään tule olla maallisessa toimeentulossamme ja leivässämme, vaan ”jokaisessa sanassa joka Jumalan suusta lähtee”! Olemme myöskin nostaneet esiin varoituksen:

”Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” (5.Moos.12)

Saman vahvistaa Herramme Pyhän Kirjansa lopussa!

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm.22).

Mihin syyllistymme, jos otamme jotakin pois tai lisäämme jotakin Jumalan Sanaan? Jumalan Sana pohjimmiltaan ei ole vain nahkakantinen Raamattu hyllyssämme vaan se on enemmän todellisuutta kuin mitä ikinä pystymme tiedostamaan maallisilla aisteillamme!

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” (Joh.6).

”Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).

Ei siis ollenkaan ole kysymys vain hienoimmastakaan Raamatusta, ulkonaisesta tekstistä, vaan Jumalan Sanan perusolemuksesta, koska Herra Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, eli Sana! Jo ennen maailman perustamista Herrallamme oli suunnitelma, jonka mukaisesti Hänen Sanansa, Hänen tahtonsa ja olemuksensa tuli tulla lihaan, ensin Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, ja Hänen pelastustyönsä jälkeen Hänen omiensa, Aabrahamin siemenen sydänten lihatauluihin!

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”

Aina kun puhumme Herrastamme ja Häneen todella liittyvistä asioista, puhumme ja olemme tekemisissä iankaikkisen Elämän kanssa, jota ei välitä kirjain, vaan Henki, joka toimii alusta loppuun asti, vielä tässäkin päivässä, saamansa tehtävän mukaisesti:

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Miten voi Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen? Kuka kykenee vastaanottamaan tämän kaiken, olemmehan vain ihmisiä, joille maallinen leipä on niin tärkeä, että on vaikea ymmärtää ajatus jokaisesta Jumalan suusta lähtevästä sanasta? Olkaamme turvallisella mielellä, sillä saamme yhtyä Herramme itsensä lausumaan ylistykseen!:

”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.”

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt.11).

Siksi emme koskaan lue liikaa Jumalan Sanaa!