Kristillistä ulkoistamista?

Olemme viime aikoina kirjoittaneet ulkoistamisesta ja tuoneet esiin useampiakin sanankohtia, joiden valossa koko käsite joutuu hyvin, hyvin kyseenalaiseksi. Miten ylipäätään voisimme ulkoistaa jumalanvaltakunnan asioita, jotka Herramme oman valasuuruutensa puitteissa on säätänyt omillensa, ensisijaisesti yksilöinä, mutta kuitenkin samalla koko Seurakuntana, joka on Hänen Ruumiinsa? Ollaksemme osa tuota Ruumista, on meissä ensin täytynyt tapahtua jotakin todella sisäistä ja henkilökohtaista. Lukekaamme nyt siitä lainaten jälleen kerran samaa kohtaa.

”Hän sanoi heille: ’Kenenkä te sanotte minun olevan?’ Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.’” (Matt.16).

Tuona hetkenä Herramme esitti kysymyksensä monikkomuodossa, mutta ikuisuuksiin asti kaikuvan Totuuden esitti veljemme Pietari omalla suullaan, josta olemme saaneet kuulla ”muunlaisiakin totuuksia”! Nyt ei itse asiassa puhunut maallinen veljemme, vaan Itse Taivaallinen Isä ilmestyksen välityksellä. Ei toki Hän tarkoittanut rakentavansa Seurakuntansa tämän ailahtelevan opetuslapsen varaan, vaan aidon jumalallisen Ilmestyksen varaan! Kysymyksen kuuli koko opetuslapsijoukko, mutta voidaksemme omaksua saman Ilmestyksen, on meidän nähtävä koko tilanteen syvällisin merkitys, joka sisältyy Herran Pietarille osoitettuihin sanoihin:

”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”

Miten voitaisiin ylipäätänsäkään ajatella ”ulkoistamista” tämän kaiken keskellä?! Kysymys on pelastushistorian merkittävimmästä asiasta muutaman lauseen sisällä. Millaisiin väärinkäsityksiin onkaan ajauduttu vääränlaisten selitysten johdosta, korottamalla ihminen ylitse kaiken jumaloitavan! Nyt meidän tulisi jo lopullisesti ymmärtää, mitä Herramme tarkoittaa sanoessaan:

”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Luuk.17).

Itse asiassa on siis kysymys niin henkilökohtaisesta ja sisäisestä asiasta, että sen edes jonkinasteiseen ymmärtämiseen tarvitaan Itse Isältä Jumalalta saatu ilmestys ja tietoisuus!

”Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” (Joh.6).

Miksi sellainen määrä nurinaa ja keskinäistä, suoranaista vihanpitoa? Väärien selitysten ja käsitysten johdosta, omakohtaisen Ilmestyksen ja vakaumuksen puutteen johdosta, mikä saa lähes koko kristikunnan ulkoistamaan sisäiseen Elämään kuuluvia asioita johtaville henkilöille ensisijaisesti ja toissijaisesti lähimmäisilleen? Ja mikä sana tässä yhteydessä pakostakin nousee mieleemme, ja josta olemme kirjoittaneet narsismin yhteydessä? Projisoiminen! Oi, jospa me todella käsittäisimme, kuinka paljon vahinkoa aiheuttavaa projisointia elämämme onkaan sisältänyt ja sisältää ehkä (varmastikin) vieläkin!

Kuinka kaukana olemmekaan siitä, mihin meidät todella on tarkoitettu Herramme sisäiseen Elämäämme kuuluvien tekijöiden toteuttajina!

”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen…” (Joh.7).

 Sen sijaan me usein, aivan liian usein, omalla, kierolla tavalla toimimme mitä vakavinta varoitusta halveksien:

”Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’” (Apt.19).

Käsi sydämellä ja maahan polvistuen, kuinka usein vannotammekaan kuulijoitamme samoin ajatuksin:

”Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.”

Me emme ehkä vetoa Paavaliin, mutta kuinka lukuisa joukko meillä onkaan arvovaltoja, joille olemme ulkoistaneet sisintämme!