Kristillistä ulkoistamista? 4

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” (Snl.4).

Vasta juuri nyt nousevat tekstistämme ensimmäistä kertaa tietoisuuteeni sanat:

”…kätke ne sydämesi SISIMPÄÄN…”

Kuinka paljon luemmekaan Jumalan Sanaa, ilman että jokin kohta edes kiinnittää huomiotamme! Tätä ei kannata hämmästellä liiaksi, sillä se on koko Sanan ominaisuus, koska se on iankaikkisessa jatkuvuudessa, niin että joka päivälle riittää jotakin uutta, kautta koko pelastushistorian! Sydän on siis ennen kaikkea hengellisen elämämme ydin, mutta nyt näyttää siltä, että siinäkin on vielä oma ytimensä, sisimpänsä. Miten tuleekaan siis meidän asennoitua tähän ytimeemme?

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.”

Tätä varten annetaan meille selviä viitteitä, jotka on syytä lukea useampaan kertaan kaikkien niiden aidoksi tiedostamiseksi. Mutta riittävätkö kaikkikaan rahkeemme tähän suojelutehtävään, varjelemiseen, ja olisiko tässä kohden ristiriita esittämämme ulkoistamisen ja todellisen tarpeemme välillä? Tarvitsemmeko siis kuitenkin ulkopuolista apua, jopa jollakin tavoin korvattavalla ja kustannettavalla tavalla? Kutsumme avuksemme ja neuvoksemme yhden todella merkittävän vastauksen antavan sanankohdan. Millainen jatkuvuus onkaan Jumalan Sanalla; se on totisesti oma selittäjänsä!:

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4).

”Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Hebr.13).

”…sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.” (Fil.2).

Miten Jumalamme toteuttaa kaiken tämän sydämissämme ja sitten käytännön elämässä?

”Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.” (Joh.7).

Mitä sanoo tähän Ääni sydämemme sisimmässä?:

”…ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä.” (Joh.17).