Kristillistä ulkoistamista? 2

Ulkoistaminen on kansakuntaamme koskevissa asioissa ollut eräänlainen avainsana. Nykyinen tilanne puhuu aivan omaa kieltään, etenkin viimepäiväisten tapahtumien johdosta. Ei taida sittenkään olla kysymys oikeanlaisiin ratkaisuihin päätymisestä, koska puhumalla ja suunnittelemalla ei aikaansaada niitä puuttuvia varoja, jotka tarvitaan riippumatta siitä kuka valtaansa käyttää. Kulut ovat kuluja, vaikka niitä kuinka huhmaressa survoisi! Kysymys ei selvästikään ole pohjimmiltaan kuluista, vaan voitontavoittelusta, joka vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli siedettävissä rajoissa. Kirjoittaja ei ole poliittinen henkilö, vaikka pari kertaa suostuikin ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Nämä ajatukset vain alustukseksi aiheellemme kristillisestä ulkoistamisesta.

Tarkastelkaamme tänään ennen kaikkea paria sanankohtaa ja miettikäämme koko ajan, onko mahdollista ulkoistaa jotakin tältä alueelta! Jo alkuun todetkaamme, että käsitteet ulkoistaminen, projisoiminen ja samaistuminen taitavat liittyä kiinteästi aiheeseemme.

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” (Snl.4).

Voitaisiinko jotakin sanoa henkilökohtaisemmin ja enemmän yksilöön kohdistuen? Taitaa olla niin, että tämäkin sanankohta on jäänyt liian vähälle huomiolle, koska se on Sananlaskuissa. Silti se on mitä totisinta Jumalan Sanaa ja Hänen tahtonsa julkituominen! Mikä koskee seurakuntaa ja suuria joukkoja, on aivan omassa arvossaan kaiken lukemamme jälkeen, koska tässä tuodaan esiin ne perusasiat, joiden kautta voi muodostua aito seurakunnallinen yhteys!

”’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.’” (Room.10).

Aivan ensimmäisenä ajatuksena nousee esiin aivan suoranainen mahdottomuus, joka perustuu ennen kaikkea sanoihin:

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.”

”…sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”

Kaikki on siinä määrin sidottu ja osoitettu yksilölle, että jo selvän järjen tulisi kertoa meille, että on mahdotonta ulkoistaa sydämen asioita edes jollekin hengelliselle arvovallalle! Samoin on mahdotonta paeta joitakin mielestämme epämieluisia piirteitämme projisoimalla ne johonkin sopivaksi katsomaamme toiseen henkilöön! Lisäksi kysykäämme ennen kokemattomalla vakavuudella itseltämme Jumalan Sanan peilin edessä: voimmeko saada edes pienintäkään todellista muutosta sydämemme tilaan samaistumalla ihailemiimme ja arvostamiimme henkilöihin, olkoot nämä keitä tahansa? Emmekö siten avaa ovia vahingollisille tekijöille, minkä tekee vaaralliseksi se, että on kysymys juuri sinun, minun, persoonallisesta olemuksesta, joka on todella ainutlaatuinen ja ainutkertainen? Tästä olemme kirjoittaneet lainaten Frank Mangsia, minkä voi löytää blogistamme hänen nimellään.

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.”

Eikö sydämestämme lähde ennemminkin vain pahoja asioita? Kyllä, jos hallintavaltaa ei ole siirretty toiselle taholle! Sydämemme toiminta ei voi olla ulkoistettu millekään maalliselle taholle, ei millekään seurakunnalle tai sen arvohenkilölle. Päätös sydämemme hallinnasta on jätetty minulle, sinulle, ei vain kertaluontoisesti, vaan päivittäisesti!

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.”

Elämä ei siis lähde seurakunnastamme, kirkostamme, yhteisöstämme, vaan yksittäisistä sydämistä, niin kuin luemme jälleen kerran:

”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen…” (Joh.7).