”Kuinka sitten tämän käy?” 5

”’Seuraa minua.’

Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ’Herra, kuka on sinun kavaltajasi?’ Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’” (Joh.21).

Jos emme todella seuraa Herraa Jeesusta Kristusta, niin ketä tai mitä me silloin seuraamme? Kuinka tärkeätä, elintärkeätä, onkaan käsittää oikein kaikki ne Sanat, jotka Herran suusta lähtevät! Me olemme saattaneet koristella koko olemuksemme ja ympäristömme Hänen puheillaan ja ajatuksillaan, mutta siitä huolimatta olemme vain kuin koristeltuja joulukuusia, jotka ilahduttavat hetken silmää ja ehkä hajuaistiammekin raikkaalla metsän tuoksulla! Mutta jokavuotisen kuusen aika on hyvin lyhyt neulasten pudotessa lattialle ja usein päätyessä sukkiemme kautta jalkapohjiimme! Ollessamme tekemisissä Jumalan Sanan kanssa, ei ole lainkaan kysymys jonkinlaisesta koristautumisesta ja ulkonaisesta mukautumisesta, vaan Elävästä Vedestä, Lähteestä, jonka tulee kummuta sisimmästämme!

Millaisia lainahöyheniä olemmekaan olleet todistamassa menneinä vuosina, eikä vähiten juuri elämässämme nykyhetkessä! Tuskin koskaan on sanonta: ”Samanlaiset linnut lentävät yhdessä” ollut niin totta kuin juuri nyt! Kirkollisen maailman seinät ja muurit on koristeltu tavattomalla määrällä hurskaita tekstejä, usein aivan suoranaisilla, mutta alkuperäisestä yhteydestään erotetuilla sanankohdilla! Mutta kaikkiin niihin pätee lainauksemme merkittävä todellisuus:

”Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, …mutta ei Jeesus sanonut hänelle…”

Millaisia puheita onkaan koko kristillinen maailma ollut täynnä ja alkaa olla niin täynnä juuri nyt, että jonkinlainen puhkeaminen ja purskahdus on pakostakin edessä, joskin ilman että sitä on panemassa merkille kukaan muu kuin Jumalan valittu! Aivan selvästikin ”semmoisten puheiden” määrä on saavuttamassa kohokohtansa eksyttävyydessään ja jumalisuuden ulkokuoressaan, että ainoastaan Jumalan armosta ja Hänen valittuinansa voimme nähdä tämän eksytyksen taakse! Meitä ei toki ole tarkoitettu seuraamaan näitä puheita, jotka perustuvat Herramme selvien sanojen väärin käsittämiseen ja väärin selittämiseen!

Hengellinen eksytys ei siis lainkaan perustu selviin epäraamatullisuuksiin ja käärmeen selvään sihinään, vaan asiayhteydestään erotettuihin sanankohtiin, joita saattaa olla lukemattomia. Mutta mikä onkaan tämän jälkeen tulos näistä väärin valituista ja väärin asemoiduista sanankohdista? Kaikesta hurskaudesta huolimatta on kysymys samasta asiasta kuin Eedenin puutarhassa. On annettu inhimillinen selitys ja inhimillinen käsitys todellisesta alkuperäisestä järjestyksestä! Kaikki tämä kätkee taaksensa helposti havaitsemattoman Jumalan Sanaan lisäämisen ja siitä pois ottamisen! Se ei tapahdu vain pyyhekumin tai peittävän värin käyttämisellä, vaan ennen kaikkea eri kohtien väärällä sijoittamisella ja siten luodulla väärällä kokonaiskuvalla! Siten ei Jumala olekaan näille ihmisille oman Sanansa Selittäjä alkuperäisessä jatkuvuudessaan!

”Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle…”

Eivät ainoastaan ensimmäiset ihmiset olleet elämän ja kuoleman ratkaisevan kysymyksen edessä, vaan meidänkin kohtalomme on kiinni hengellisestä asenteestamme kaikkea jumalisuuden ulkokuoren omaavaa kohtaan! Kyllä, kyllä, kuolema tuli Adamin ja Eevan kohdalle, ja se vaanii meitäkin ”kaikenlaisten semmoisten puheiden” johdosta, jotka ovat jo useampaan kertaan esiin ottamamme esimerkin mukaisia! Onko nahkakantisen Raamatun päältä hyppäävä kirppu uskovainen? Yhtä vähän kuin hyppyalustana oleva Raamattu tekee kirpusta uskovaisen, aivan yhtä vähän ”semmoiset puheet” rakentavat uskonelämäämme!

Mitä ja ketä meidän siis tulee seurata kaiken tämän sekaannuksen keskellä? Mihin enää luottaa, kaiken baabelinsekoituksen keskellä?

”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'” (Ilm.3).

”…lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh.10).