Näin ei saa olla, veljeni! 3

”Poista paha keskuudestasi. Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet - niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne, lähellä sinua tai kaukana sinusta, maan äärestä toiseen - niin älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä; älä sääli äläkä armahda häntä äläkä salaa hänen rikostansa, vaan tapa hänet: oma kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Kivitä hänet kuoliaaksi, sillä hän koetti saada sinut luopumaan Herrasta, sinun Jumalastasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön, ettei kukaan enää tekisi senkaltaista pahaa sinun keskuudessasi.” (5.Moos.13).

Mikä Uuden Liiton sanankohta ensimmäiseksi tulee mieleemme?:

”Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.' Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt.10).

Itse asiassa nämä sanankohdat selittävät itse itsensä. Ne tuovat aivan omalla tavallaan silmiemme eteen uskon henkilökohtaisuuden, ainutlaatuisuuden läheisimmissäkin suhteissamme muihin ihmisiin. Uskon asioissa emme todellakaan voi rakentaa mitään jonkin ihmissuhteen varaan, ei edes rakkaimpien läheistemme varaan! ”…tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi…”

Elämme todella vaikeissa ajoissa ja saamme kuulla todella hätkähdyttäviä uutisia. Nuorempi väestö kuulemma on entistä suuremmassa määrin alkanut kadottaa uskonsa Jumalan olemassaoloon, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että olisi syntymässä jonkinlainen uskonnollinen tyhjiö. Joko näkyvällä tai näkymättömällä tavalla yhä useampi on alkanut ammentaa ”hengellisyyttä” itämaisista lähteistä, antaen ymmärtää tämän kaiken viittaavan järkevään ajatteluun. Järkevä ihminen ei voi uskoa Jumalaan, koska Hänen olemassaoloaan ei voi todistaa, mutta uudenlaisesta filosofiasta on tullut aivan omalaatuinen uskontonsa. Miten kaikki tämä sitten on todistettavissa oikeaksi, on aivan oma kysymyksensä!

Olisimmeko koskaan, menneinä aikoina, voineet kuvitella kohtaavamme Mooseksen kirjoista lainaamamme sanankohdan toteutumisen niin konkreettisella tavalla?

”…salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet - niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne, lähellä sinua tai kaukana sinusta, maan äärestä toiseen - niin älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä…”

Millaisiin tilanteisiin johtaakaan kaikenlainen ”salaa houkuttelu” meidät etenkin perhesuhteissa! Rakkaus omaiseen saa aikaan suorastaan järkyttäviä kompromisseja, joihin ei syyllistyttäisi kaukaisempien henkilöiden kohdalla.

”Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi…”

Kuinka inhimillisesti pelottavan kaita onkaan tiemme henkilökohtaisuudessaan! Miten selittäisimme sitä aivan käytännön esimerkillä?

Opetukseemme on aina sisältynyt jossakin määrin käytännön elämää koskevia asioita, kuten esim. naisen pukeutuminen siveästi. Eräs nuorehko mies luki näistä asioista ja sai äitinsäkin vakuuttumaan siitä, miten seurakunnassa tulee käyttäytyä. Poika innostui melkoisesti ja näki esittämiemme asioiden raamatullisuuden. Mutta sitten äiti koki aivan omalaatuisen inspiraation, alkaen toimia täysin kaikkea aikaisemmin hyväksymäänsä vastaan, ylistäen tämän luopumuksen mukanaan tuomaa vapautta ja suoranaista riemua. Tämä oli niin suuri järkytys pojalle, että tämä alkoi suoranaisessa vihamielisyydessä toimia työmuotoamme ja yhteisöämme vastaan uskomuksessa, että jos hän kieltää kaiken aikaisemmin todeksi tunnustamansa, koituu hänen kieltämisensä äidin pelastukseksi! Kuinka elävä kuva tämä onkaan lukemattomista tapauksista, joissa tehdään kompromisseja ”rakkaiden hyväksi”!

”Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Ei läheisen ihmisen tähden!)