Aivan vähän aikaa vielä! 3

”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.’ Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” (Hebr.10).

Millaisiin rikoksiin onkaan syyllistytty kautta kristillisyyden historian ns. ulkoistamisten johdosta! Tämä neuvokkaalta tuntuva toiminta on kokonaisuudessaan mitä selvimmin peräisin samasta lähteestä, joka jo aikanaan löysi tiensä esivanhempiemme luokse Edenin puutarhassa. Miksi Jumala salli tämän, perustui kautta aikojen suurimpaan ja merkittävimpään valinnanmahdollisuuteen, mikä asetettiin ihmisen eteen! Herramme ei halunnut pakottaa ihmistä seuraansa ja tahtoonsa, vaan jo tuolloin ihminen sai valita kenen seurassa liikkuu ja kenen hoitoon luottaa! Ei tajunnut ihminen silloin eikä nytkään, kuinka Kaikkivaltias ja Kaikkialla Läsnäoleva Herramme on!

”Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.” (Ps.139).

”…että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme,” (Apt.17).

Ei ole siis ihmisellä mitään inhimillistä pakopaikkaa Jumalansa ja Luojansa edessä!

Edellinen Psalmi kannattaa lukea kokonaan.

Ihminen ei siis kykene pakenemaan Luojaansa ja Parantajaansa jonkin toisen hoitolaitoksen muurien sisällä valinnanvapauden suomalla oikeudella! Jumalamme alkuperäinen tarjous oli iankaikkinen elämä Hänen hoidossaan, ilman tietoa kaikesta pahasta ja ihmiselle vahingollisesta, parhaissa mahdollisissa olosuhteissa! Mutta ihminen ei katsonut voivansa elää olosuhteissa, joissa häneltä oli pidätetty tietoa jostakin ehkä hyvin ratkaisevasta asiasta, yhdestä sellaisesta! Mutta mitä pitikään sisällään tämä yksi ainoa ”salaisuus”? Se piti sisällään valinnanvapauden, mutta millaisen?

Vain yksi valittu tottelemattomuus avasi ihmisen eteen ja ylle kokonaisen pimeyden maailman, tietoisuuden, jota hän on saanut katua kautta ihmiskunnan historian! Ihminen ei luottanutkaan Luojansa ja Herransa hyviin ajatuksiin, vaan pyrki tietoisuuteen, joka tekisi hänestä Jumalansa kaltaisen pimeyden herran omien toivomusten hengessä:

”Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'” (Jes.14).

Ennen ”käärmeensihinän” kuuntelua ihminen oli niin kaiken jumalallisen sisällä, että ei voida ajatella mitään järjettömämpää kuin uuden valintamallin kokeilu! Mikä oli ja on aina tällaisen valinnan takana ensimmäinen kohdattu todellisuus? Alastomuus ja mielenalueen aina vain kasvavat ongelmat, koska alun perin Jumalamme halusi suojella meidät siltä vihollisen tiedon määrältä, mikä ei ollenkaan palvele ihmisen parasta vaan sen sijaan uuvuttaa hänet, saaden hänet loputtoman pohdinnan tilaan!

Kuinka kauas onkaan ihmiskuntamme etääntynyt Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta! Kuinka kauas onkaan ns. seurakunta etääntynyt Jumalan hyvästä tahdosta, ryhtyessään ulkoistamaan kaikkea sisimpäänsä kuuluvaa selvästi petollisille vieraille voimille! Eduskuntamme ja hallituksemme toimet ja toimintatavat ovat elävä kuvaus kaikesta tästä, koska koko maailma Pyhän Hengen rajaamia alueita lukuun ottamatta on pahan vallassa! Raha on tässä ajassa aivan erikoisella tavalla korotettu valtaistuimelle, jonka perustana on ihmisen pohjaton rikastumisen ja menestymisen tahto!

Edellinen pätee niin kansakuntiin kuin kristillisyyteenkin kaikkine ulkoistamisineen, mikä tarkoittaa yhteisöllisyyden varattomuutta!