”Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa.
Niinkuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana olevan
kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka kaikki tekee. Kylvä
siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko
onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.” (Saarn.11).
Meitä ei ole
selvästikään kutsuttu tietämään, vaan uskomaan. Eikä meille tarkoitettu usko
ole vain joidenkin asioiden totena pitämistä, vaan usko tarkoittaa hengellisen
tietoisuuden käytännössä toteuttamista. Eli niin kuin olemme jo vuosien ajan
korostaneet, hengellinen materiaali tarkoittaa todellista kristillistä elämää
sen kautta, että näkymätön muuttuu näkyväksi hedelmäksi. Tieto itsessään ei
siis ole mikään uskovaiselta odotettava hedelmä, vaan Kristuksen Elämän
toteutuminen meissä!
Jo pelkkä ihmisenä
oleminen sisältää valtavan määrän tietoisuutta, jota emme kykene vieläkään
todistamaan. Ihminen on monessa suhteessa arvoitus itselleen kaikesta tieteen
kehittymisestä huolimatta.
”Niinkuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana
olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka kaikki
tekee.”
Kuinka surullista
onkaan se, että nykyajan ihminen sellaisella tavalla pyrkii tekemään Jumalan ja
Hänen tekonsa olemattomiksi oletetulla tietoisuudellaan. Ihminen haluaa uskoa
vain sen, minkä näkee, mutta tekee kaiken tämän aivoillaan, joita ei näe ja
joiden toimintaa ei vieläkään pysty pohjaan asti selittämään!
Ihminen luottaa omaan
viisauteensa ja vapauteensa, uskoen olevansa luomakunnan herra. Sitä hän onkin
omalla alueellaan ja omalla tavallaan, mutta ei käsitä ollenkaan mitä
tarkoittavat Jumalan teot, joista hänkin on osa. Hän on Jumalan kuva, mutta
vihollisen voimien vääristämällä tavalla hän uskoo omaavansa kykyjä ja
ominaisuuksia, joita hän käyttää oman itsensä korostamiseen ja omaksi
kunniakseen.
On tuleva hetki,
jolloin:
”Eivät ne mitään ymmärrä, jotka kantavat puukuviansa ja rukoilevat jumalaa,
joka ei voi auttaa. Ilmoittakaa ja esiin tuokaa - neuvotelkoot keskenänsä -
kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut?
Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja
auttavaa jumalaa muuta kuin minä. Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa
itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. Minä
olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton
sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen
kielen valansa vannoman. Ainoastaan Herrassa - niin pitää minusta
sanottaman - on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki,
jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan. Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki
Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa.” (Jes.45).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti