Miksi niin yksin?

”Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa. Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.’ Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.” (2.Aikak.32).

Me olemme ennen näkemättömien haasteiden edessä ja on todella tärkeää selvittää itsellemme oma asemamme kaiken keskellä. Ei ole ollenkaan samantekevää ketä ja mitä kuuntelemme, mihin luotamme.

Tässä ajassa meitä testataan ja koetellaan, toistaiseksi vielä rakkaudella:

”…Jumala jätti hänet (Hiskian) yksin vain koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli.” (2.Aikak.32, Raamattu kansalle).

Me itse pidämme usein asioita ja tilanteitamme aivan liian itsestään selvinä, ja siksi rakkaudellisen Isämme on pakko koetella ja tutkistella meitä, jotta emme turvautuisi vääriin asioihin ja vääriin asenteisiin. Elämme eräänlaisen kehon kulttuurin ajassa, jossa aivan liiallisessa määrin pullistellaan lihaksia ja osoitetaan lihallista voimaa:

”Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.”

Me emme varmasti vieläkään käsitä kuinka täydellisen riippuvaisia me olemme Näkymättömän Maailman avusta, Jumalan Hengen ja Taivaallisten Voimien avusta. Kuinka tarvitsemmekaan silmiemme avaamista:

”Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.’ Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2.Kun.6).

Tämä ei varmastikaan koske ainoastaan joitakin menneitä aikoja, vaan tässäkin ajassa on totta näkymättömän maailman läsnäolo:

”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ’Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön’; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: ’Minä olen peljästynyt ja vapisen’; vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu…” (Hebr.12).