Ette ole itsenne omat!

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).

Mitä tästä voimme päätellä? Voiko uskovainen olla aivan näkymätön ja millään tavoin muista ihmisistä erottumaton? Onko kaikki kristillisessä elämässä todella ”ilmaista”?

”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.” (Jes.55).

Jumalan armotarjous on todellakin ilmainen ja palvelee meidän parhaaksemme, mutta se on jotakin paljon, paljon enemmän kuin esim. seurakuntien ilmaisruokailut. Kaikki on kuvattu meille sellaisella tavalla, että tajuamme olevamme ansiottomia, mitään ansaitsemattomia. Mikä on tarkoitus ilmaisella ruokailulla jumalallisessa mielessä? Meille tarjotaan mahdollisuus kestävään ja iankaikkiseen elämään, mutta meillä on kaikessa oma osuutemme! Jumalallisen ruoan tarkoitus on aikaansaada meissä reaktio, joka tuo mukanaan käsityksen henkilökohtaisesta vaelluksesta hengellisen ruoan vaikuttamassa uudessa elämässä?

”Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.”

Osallistun jatkuvasti eri seurakuntien ilmaisiin aterioihin ja kahvitarjoiluihin, maksaen kuitenkin joka kerta syömästäni. Joillekin ruokailijoille tuntuu nyt tottumuksen jälkeen maailman luonnollisimmalta asialta heidän saamansa ilmainen ateria. Siis kuin Manulle illallinen! Jotenkin koen tämän olevan kuva laajemmista seurakunnallisista piireistä, jotka pitävät kaikkea hengellistä kokemustaan aivan luonnollisena ja luontaisena. Eli korostetaan kaiken ilmaisuutta ja lahjamaisuutta luontaisena etuoikeutena. Eli uskotaan, ettei mikään hengellisellä alueella maksa mitään. Ruoka on todellakin ilmaista, mutta saako se meissä aikaan tarkoitetun reaktion?

Olemme jo kertoneet profeetoista, jotka saivat tehtäväkseen syödä kirjakäärön, joka suussa maistui makealta, mutta karvasteli vatsassa.

”Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän sanoi minulle: ’Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja.’ Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli. Ja minulle sanottiin: ’Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista’.” (Ilm.10, Hes.3).

Harva meistä on minkäänlainen profeetta, mutta tässä on mitä elävin kuva hengellisen ruoan vaikutuksesta meissä jokaisessa. Meissä oleva ei voi olla näkymättä tavalla tai toisella!:

”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5).

”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Luuk.17).

Mutta Jumalan Hengen temppelinä meidän odotetaan tulevan nähtävällä tavalla!