Huulten hedelmä

”Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa. Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” (Jes.57).

Tänä aamuna tekstistämme nousevat esiin erikoisella tavalla sanat:

”Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.”

Millaista huulten hedelmää olemmekaan olleet todistamassa viime kuukausien aikana! Ihminen kuitenkin tottuu kaikkeen kohtaamaansa aivan käsittämättömällä tavalla, haluten kääntää etenkin epämukavat asiat jollakin tavoin omaksi edukseen. Kaiken rauhattomuuden ja pelonkin keskellä ihminen pyrkii työntämään taustalle kaiken epämieluisen, keskittäen ajattelunsa mahdollisiin positiivisiin asian puoliin. Jos tämä tapahtuu lainauksemme mukaisesti, palvelee kaikki vain meidän parastamme:

”Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.”

Läheskään aina ei kuitenkaan ole näin ollut, eikä ole nytkään laajoissa piireissä. Miksi ei Jumalamme ole päässyt toteuttamaan hyviä lupauksiaan suuremmassa määrin keskuudessamme? Uskovaisina emme hyvin usein ole olleet poliitikkoja ja yleensä maailman ihmisiä parempia, vaan olemme aivan maailman tavoin olleet hetkestä toiseen valmiita kuohumaan mutaa ja muraa, mikä on selvästikin kuohunut suumme kautta!

”Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.” (Jaak.3).

Millaista mutaa ja muraa olemmekaan olleet todistamassa ns. seurakunnallisissakin piireissä menneiden vuosikymmenien aikana! Millaista tuhoa onkaan tämä kaikki aikaansaanut jopa aivan maallisellakin tasolla, saati sitten kaipaavien ja etsivien sielujen kohdalla! Kuinka monet avoimet ovet ovatkaan sulkeutuneet näiden mitä suurinta ristiriitaa aikaansaaneiden asioiden johdosta! Onko sitten ihme, että seurakunnallisissakin piireissä puuttuu niissä odotettava rauha?

”Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa. Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.”

Lohduttakaa, lohduttakaa Jerusalemia! Luokoon Herramme aivan uuden huulten hedelmän, joka levittää jumalallista parantumista niin hengen kuin kehommekin suhteen!