Mikä riittää?

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).

Jos todella olemme Jumalan lapsia, olemme luovuttaneet kaiken määräämisvallan Hänelle. Itse asiassa mikään elämässämme ei ole sattumaa tai itsestään selvää. Herää voimallisena kysymys siitä, mikä riittää itse kunkin kohdalla.

Me olemme lähteneet matkalle melko tuntemattomaan mutta silti hyvin tarkkaan kuvattuun päämäärään, jonne meitä on saattelemassa suuri joukko erilaisia henkilöitä ja arvovaltaisia tahoja. Mutta miksi pitääkin olla niin, että lähes jokainen suunnannäyttäjä heiluu paikallaan, emmekä todellakaan osaa päätellä mihin suuntaan hänen kätensä osoittaa?

Kuka määrittää kohdallamme oikean suunnan ja sen, mikä riittää itse kullekin? Olemme päässeet selvästi näkemään Sanan todistuksesta itse kunkin oman vastuun, jota aivan liian moni on tyrkyttämässä jollekin mielestään arvovaltaiselle taholle. Mutta se ei ollenkaan käy päinsä Sanan todistuksen mukaisesti! Olisiko siis selvintä olla kyselemättä liikoja ja jättää asia Korkeampaan Käteen? Se merkitsee kuitenkin aivan päivittäistä vastuun tuntemista ja jatkuvaa kilvoitusta vertailematta liiaksi omaa juoksuaan oikealla tai vasemmalla juokseviin.

”Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.” (Ps.91).

Millaiseen juoksuun meidät onkaan kutsunut Hän, joka niin selvästi ilmoittaa omistavansa meidät! Me emme juokse oman asiamme puolesta, koska olemme Toisen omia! Mikä siis riittää itse kunkin kohdalla, sitä emme tämän elämän aikana tule tietämään, ja siksi on syytä lukea myöskin:

”Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa. Niinkuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka kaikki tekee. Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.” (Saarn.11).

Me elämme ajassa, jossa ihminen erikoisella tavalla tarkkaa ympäristöään ja luontoa miettien mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Jumala ei ole kovinkaan tarkkaan ilmoittanut meille etukäteen mitä aikoo tehdä, koska meidät on kutsuttu päivittäiseen Hänen tahtonsa kyselemiseen ja Hänen teoissansa vaeltamiseen! Meidän tehtävämme on loppuun asti pysyä asiamme edustajana:

”Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.”

Me emme siis tiedä mikä riittää ja mikä on hyvää taivaallisen mittapuun mukaisesti! Siksi on jatkettava loppuun asti soutamista, juoksemista ja kilvoittelua!